"Tanssi lailla liekit nuotion"

Tuosta liekkien lailla tanssimisesta tuli mieleeni, että romaanihan puuhaa taiteen kanssa koko ajan, kyllästyy, lätistyy, koko hänen kulttuurinsa on siihen tapaan lätistynyt ja siksi he matkaavat ulkomaille ja kopioivat taiteeseensa piirteitä ja henkeä tavallisilta ihmisiltä, muiden maiden työntekijöiltä ja opiskelijoilta, jotka eivät ole saaneet taiteeseen kylliksi tilaisuutta. Ei siis romaani varmaankaan tanssinut liekkien lailla - kuin korkeintaan jonkun tavallisen ihmisen innostuksen kaikuna. Vaan liekkien lailla tanssi tavallinen ihminen, työntekijä tai opiskelija, joka kerrankin sai tilaisuuden vapaa-aikaan ja oikeanlaiseen elämään, atiteen suomiin ilmaisumahdollisuuksiin ja tarttu niihin innolla ja joka osasi opettaa hänelle, näyttää mistä saa langanpäästä kiinni, ja niin joukko heitä tavallisia sai kamaln hyvän hengen ja innon aikaan ja tanssi hetken kuin liekit, tuli, uuden into, elämänviisaus koko elämästä kertyneenä eikä kuin kyllästyneet ammattilaiset.
http://talesfromforest.blogspot.fi/
http://finnishskills.blogspot.fi/2015/11/healthy-ways-of-living.html
http://workandfreetime.blogspot.fi
http://todreamjob.blogspot.fi
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi 

Africal dance, waysof living and ways of thinking

This just came to my mind when watching a photograpf of an African pair.
DoesAfrican dance find it's styles from the different ways of life the person dancing uses in his or her daily life, kind of relaxed for something and deeply thinking for something else, atmospheric maybe in cool, etc. ?
And those with this piece of skill would give rise to a good way of thinking, to similarly variating way of doing and ways of thinking, like practical, feeling, idealistic, etc :

A quotation from my long (very important) text about healthy natural ages of ways of living and doing http://finnishskills.blogspot.fi/2015/11/healthy-ways-of-living.html
"110. The point of view of some men is very much according to education, kind of narrow and not so intelligent, not adapting to situations and not understanding the rest of the life in the society. It would be good to vary one's way of doing and one's way to approach things according to common sense and according to the situation: sometimes it is good to be practical, sometimes one needs a good memory, or educated thinking, common sense, motion, feelings or whatever suits the situation. Likewise when working it is good to notice the landscape of life at large with it'sphenomena: with it's social contacts, happenings, journeys, approaching holidays etc. Like that one can train one's common sense and one's understanding about life.
This way a more skilled person can learn to vary the rythm of writing on computer keyboard, so that one feels somehow more comfortable and the sound is nicer, better suited to other things to do and to listening one's own views."
Observe: these are quite slight variations in emphazies, not areas of total concentration while neglecting other things.

About learning thinking skills, see my blog http://quickerlearning.blogspot.fi and more about intelligence in Finnish alnguage at http://pikakoulu.blogspot.fi .

* * *

1.5.2023   How Africans dance isn't what I value in dance. Africans do not dance in that sense at all. Sfricans look like they were brought up in a farmer family and so they were given practical tasks like carrying etc in farming. And so they think that if they can do all kinds of movement when given a coreography or dance style, that such would be dance, but it isn't since it lacks the basic motivation to dance. It had too much moveme ts in lufe, instead of being educated and longing for practical life and dance too. Besides there is the climate difference of constant or weathers always changing. 

Linkkejä

http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/11/ostoksissa-onnistumisesta.html

http://liikuntaa.blogspot.fi/2016/12/hiihtamassa-pitkasta-aikaa.html

http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi
tunteet ja taito

* * *

4.6.2017
Tunteidenmukaisen elämän malliksi hevosneulekuvio, kaartaen krimaava hevonen
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html
http://parantamisesta3.blogspot.fi/2017/02/kivut-saryt-ja-hevosneulekuvio.html

Täydellisyyden tavoittelusta ja elintilasta

Pääkaupunkiseudulla harrastin liikuntaa ja tanssi oli suuri haaveeni. Savonlinnassa liikunnan harrastamismahdollisuudet ovat olleet kehnot ja väki epäliikunnallista liian koordinaatiokeskeistä liikkumistavaltaan. Muutama vuosi sitten opin talviruokkimiltani pikkulinnuilta liikkumistavan, jota olin turhaan etsinyt tanssista vuosikymmenet enkä löytänyt. Sen jälkeen en ole tanssista ollut kiinnostunut.
Mutta mitä sanoisin näin jälkikäteen? Tanssivaa väkeä tuntuu vaivaavan jokin tyytymättömyys, etsitään parempaa eikä saada kyllin hyvää, mikä kai on taktiikasta kiinni eikä niinkään mahdollisuuksista. Ei pitäisi olla ihan kaavan mukainen, esim. tanssin ideaalia tavoitteleva vain, sillä kaava on aina eri ihmisille tai palanen vain tai yleisellä tasolla ja vaatisi oman näkemyksen lisäksi. Kanssa tanssin etsiminen tiettynä ajankohtana eikä silloin kun luonnollinen liike sellainen on, on jotenkin pielessä, ikään kuin etsittäisiin aksenttia keinotekoisena aikana eikä tekemistä, jonka aksenttina se on.
Tanssi on jotakin liikkumisen ja mielen tasapainoisuutta, onnea, hyvää tekemisentapaa, liikunnan ja elämän yhteennivoutumista, elämää maailman osana. Sitä ei pitäisi eristää elämästä, vaan korkeintaan osallistua tanssikurssille tyyliin "minä tällaisen kuin millainen olen ja millaista elämää elän, osallistun tähän tekemiseen tällä tyylillä" eli se olisi vähän kuin tyylikkään kömpelön ihmisen tekemisentapa, joka kai on sitä että pääpaino on omassa elämässä ja muun huomioon ottaminen käy liian hitaasti, jotta se ehtisi kadottaa oman tyylin kurssin yhteisen kaavan tieltä. Ei ole motivaatiotakaan moiseen itsensä hukkaamiseen, ei kuulu olla tai tanssista katoaa henki ja opersoonallisuuksien kirjo.'
Tanssin löytää itsestään siihen tapaan kuin kesällä käelee mukavan tuntuisen matkan polulla hyvällä liikkumistavalla ja hyvällä mielellä: on liike tasapainoinen, varioiva, reaktiivinen, hyvän mielen tuomaa tasapainoisuutta, polveileuutta, elämään kytköksissä, eri tekemisten lomittuessa ja vertautuessa toisiinsa, on omaa tyyliä ja luonnon rauhaa, on sosiaalisuutta ja linnunlaulua. Tai niin kuin kotona, että huh ollaan kotona, niin liikkeet vapautuvat, löytyy vapaa-aikamainen oleminen luonnollisine tunnevireen mukaisine tyyleineen. Tanssi vain käy niitä läpi nopeasti, eri vireitä, eri tekemisentapoja, ihmisen vahvuukisa, komeuksia: hei olen tällainen , näin osaavainen.

"193. Yli yksilön koordinaatiokyvyn menevä tehtävä käy näköaistivoittoisesti eikä yksilö saa tilaa elämälleen kummemmin kuin koulutehtäviä tai pakollista työtä tehdessä. Sen sijaan koordinaatiokyvyltä sopivan tasoisessa tehtävässä yksilö tuntee saavansa käyttää sosiaalista silmäänsä ja tilaa itselleen yksilönä, omalle persoonallisuudelleen, tunteilleen ja näkemykselleen, omille tekemisentavoilleen ja toiveilleen, tervehenkiselle elämälle. Koordinaatiokyvyltä liian kömpelö tehtävä puolestaan vaikuttaa liian palikkamalliselta ja turhan kaavamaiselta, vähän kuin vankila.
Samoin koulutehtäviä tms työmäisiä tehtäviä tehdessä käy liikaa tsemppaavan omalle elämälle kituliaasti, sopivantasoisessa tehtävässä olijalle hyvin ja liian alhaisen tason tehtävässä kuin oksat katkottaisiin pensaalta."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"Kuin ruusuilla tanssisi"

Tää nyt on ihan muusta, mutta tuli mieleeni, että valkoapila, jonka voi kylvää kai aika aikaisin keväällä tavallisen nurmikon päälle siemenistä, on aivan taivaallisen ihana kulkea paljain jaloin, pehmeä kuin sametti, kukatkin pehmeitä ja pyöreitä, vähän kuin luksusmatto. Kukkaniityllä käveleminen tuo mieleen sanonnan "kuin ruusuilla tanssisi" mutta ilman piikkejä. Ja nättikin valkoapila on eikä niin korkeaksi kasva.
Puna-apila sen sijaan kasvaa korkeammaksi kuin nurmikko ja sen varret tuntuvat jalkojen alla kuin isompien kasvien varret, ja kukat samoin. Se ei ole samassa mielessä nurmikkokasvi.
Valkoapila kasvaa vähän korkeammaksi kuin leikattu nurmikko, mutta on kiva kävellä ja pehmoisen nätti kukkiessaan. Kestää ruohonleikkuuta, mutta silloin menettää kukat joksikin aikaa.
Ruotsalaista valkoapilaa näkyi olevan tuo, mitä joskus kylvin pihalle, Savonlinnasta ostettua keväällä 2010.
Mutta meillä oli lapsuudessa kotona pihalla jotakin valkoapilaa, muttei se niin kiva ollut vaan kai vähän karhea ja kutitti jalkoja ja sen seassa jossakin oli neulasia eikä niin ollut hyvä kävellä. Oli 1970 - 1980-luvuilla Helsingissä. Tanssista olin silloin kovin kiinnostunut, olisin halunnut tanssijaksi tai atansiinopettajaksi sitten aikuisena. Lapsuudenmuistot apilasta ovat kai usein kylmin taui viilein jaloin ja nuo myöhemmät Savonlinnasta omalta pihalta lämpimin jaloin lämpimältä maalta: oli tuulensuojainen loiva länsirinne talon seinustalla.

Joukahainen

Tuollainen kirjoitus Kalevalasta, Joukahaisesta, suuresta taidosta ja tuntevuudesta http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/09/kalevalasta.html .
Kun tanssissa on tunteet, käytännön tekeminen, liikkuminen, viisaus ja elämänviisaus sekä sosiaalinen kommunikaatio, niin onhan se samalta sunnalta, samoja elementtejä.

Halu tanssia on merkki siitä, että on liian lytyssä

Jos ihminen on liiaksi kaavaan pakotettuna, niin elekielinen ilmaisu rajoittuu myös: halutaan vain typeriä ajatuksia ja samojen vanhojen töiden toistoa, mikä elekielen kohdalla liittyy siihen, ettei voi käyttää vapaasti omia eleitä niin kuin luonnollista olisi ja niin kuin tuntee kaipaavansa. Niinpä kaipaa lisää elintilaa ja muunmuassa fiksumpia monimuotoisempia rikkaampia tekemisentapoja, ajattelutapoja, elämänkuvioita jne sek niiden luonnollista ilmaisua rikkaammassa elekielessä. Niin syntyy halu tanssia. Myös tuntevuus ja kokemuksellinen rikkaus ovat mielekkään tasoisen toiminnan piirteitä, ja niinpä niitä kaipaa samalla. Terveesti, luonnollisella tavala, monimuotoisesti, rikkaasti, kokemuksellisesti ja tuntevasti elävä on myös kauniimpi kuin lyttyyn laitettu tai valehteleva, ja niin tanssin kauneuden ja näyttävyyden tavoittelu jatkaa samaa teemaa.
Tästä on se ikävä seuruaaus, että jos tanssia arvostavana samaistuu muihin tanssista pitäviin, niin he ovat muita useammin elämäntilanteeltaan lytyssä olevia, mikä voi johtaa siihen, että itsekin jää uomiin, joilla jää lyttyyn. Toisaalta sen syynä on usein se, että he ovat itse paljon fiksumpia kuin uomansa, joten älyä heiltä voi vaikutteena oppia myös.
Jos tanssia opetetaan keinotekoisena kaavana eikä luonnollisen elekielen tavoitteluna ja monimutkaisena rikkaana luonnollisesti tehtävänä tekemisenä, niin tanssiessa ei opi pääsemään kaavoista eroon vaan voi jäädä vielä enemmän lyttyyn, ja kursseilla yms loistaa ne, joiden hahmotuskyky on heikompi ja jotka siis itse tekevät muille huonoja kaavoja kenties jatkuvasti.
Siksi urheilu tai liikuntaharrastus, vapaa laulaminen ja monenmoiset vapaa-ajantekemiset voisivat tuoda paremmin elintilaa ja liikkumavaraa.

Aitouden tavoittaminen taidon kautta

Eikö tää video tosiaankaan ollut vielä tässä blogissa?! Olen tainnut koko ajan kirjoitella kuin se jo olisi.

Luonnollinen elekielinen tiedotus

Mietin tässä, että pikkulintu on aika tiedotusorientoitunut otus: katselee, kuuntelee, laulaa, ottaa sosiaalisesti osaa, on elämässä mukana ja pitää laajempaan lintuympäristöön ja kai muuhunkin yhteyttä. Ihminenkin on tavallaan tiedotusorientoitunut ja se kai liittyy ihmisen suureen kokoon moniin pikkueläimiin verrattuna. Jos vaikka ajattelee nurmikolla kävelevää ihmistä, niin hän on tiedotuskeskus koko lähiympäristön hyönteisille tanssin luonnollisen alkumuodon tapaan, luonnollisella elekielellä, koska on niin näkyvä juuri pikkueläimille.

Onks paita hyvin vai mikä oli tanssien idea?

Katselin tänään YLEn nettisivuilta, kun palokunta poltti vanhaa tanssipaikkaa Pihtiputaalla. Jossain välissä palomiehet avasivat tanssipaikan ovea ja vaikka oli tulipalo liekkeineen savuineen, niin lähinnä kameraa oleva palomies näytti siltä kuin "Onks mun paita hyvin, kun mä oon menossa tansseihin?", oli kai tanssipaikan oven tyyli jo sellainen, että huolehtikaas nyt vähän edes ulkonäöstä. Ja siksihän se tanssipaikkojen meininki sitten menee niin ulkonäöstä huolehtineeksi ja muu kuihtuu pois, kun vääriä asioita tuputetaan mukamas lisäksi huolehdittavana, monella kun jäävät tuputetut vaaditut asiat päällimmäisiksi ja ilo katoaa. Kumminkin tanssimaan suomalainen menisi toteuttaakseen itseään, ilmaistaakseen itseään tunteidenmukaisuin tavoin, pitääkseen hauskaa, ollakseen omalla tavallaan, löytääkseen omantyyppisiään ystäviä ja omalle itselleen sopivan elämäntoverin, ja siinä juuri pitäisi olla vapaamuotoisesti oma itsensä, niin huomaisi, kenen kanssa tulee hyvin juttuun ja kenen kanssa on nihkeää. Liika ulkonäköjuttujen lisääminen pilaa koko jutun, vie tanssilta sen mahdollisuuden olla ihmisten omimman itsen ilmausta ja niin helposti tutustuttava, helposti hyviä ystäviä ja puolison tuova, liikunnan lahjojakin kasvattavaa hauskanpitoa.

Tanssinharrastaja vai ammattilainen

Lapsena ja nuorena aikuisena olisin halunnut ammattitanssijaksi, mutta vanhempani estivät tanssinharrastustani paljon ja jotenkin vain olin erityyppinen kuin tyypillinen tanssija. Näin jälkeenpäin mietin, oliko olennaista se, että pidin puutargasta, metsäretkistä, monenlaisesta liikunnasta ja käytännön tekemisestä sekä maailmnan parantamisesta ja aidosta rehdistä ystävällisestä sosiaalisuudesta, kun taas tanssijan elämänpiiri on kai ison kaupungin keskustassa, pitää hienostelusta, bailuista, hienoista vaatteista, elitismistä. Moni tanssija on myös niin laiha, että ajattelee vain ruokaa tai on äkäisen nihkeä, mikä minusta on kamalan kaukana siitä, mitä tanssijan tulisi viestiä, tuoda yleisölleen.
Tanssi ei viesti kovin hyvin, koska tanssin toistettavuss karsii tavallisia sosiaalisia viestejä ja koska elekielen ymmärtämys ei ole kyllin hyvä vaan on pikemminkin sosiaalisten tilanteitten tuomaa monella. Mutta tanssi voisi viestiä liikunnallisista lahjoista, liikkumisen taidosta ja riemusta, sekä tunteiden ym henkisen puolen roolista liikkumisessa ja liikunnan henkistä kasvua edistävästäe lämänviisautta lissäävästä vaikutuksesta. Mutta sitä varten olisi oltava liikunnallisesti lahjakas ja sellainen,, joka liikkuu paljon ja onnistuneesti. Sitä olisin halunnut oppia, harrastaa, työksenikin, mutteivät vanhempani siihen mahdollisuuksia kyllin tyuoneet.
Keho ja mieli liittyvät yhteen. Tyhmimmillä on keho, kireä, jäykkä, mistä heidän tyhmyytensä isolta osin johtuu. Fiksun keho on reaktiivinen ja luonnollisen rento, eläväinen ja vailla keinotekoisia reunamielikuvia tai jäykkää kaavaa, jonka mukaan kehoa pitää. Tämän jo lapsena ymmärsin, mutta vanhempani olivat kireää sorttia.
Nuorempana ajattelin, että olisi hienoa esiintyä, saada jotakin suurta aikaan ja näyttää se muille, olla luomassa mahdollisuuksia harrastaa noita lajeja enemmän. Mutta nykyisiun kirjoiteltuani paljon tuumin, että aikaansaaminen ja esiintyminen ovat kaksi eri asiaa. On olemassa työväenopiston tanssiryhmiä, jotka tekevät kivan näköisen ja liikunnan rtiemua pursuavan esityksen johonkin kansalaisopiston juhlaan tai näytökseen, ja se on yksi kiva tapa esiintyä Mutta jotta voisi olla tähti, pitäisi olla hyväätekevä vaikutus jo muuten sosiaalisena olentona ympäristöihinsä, pursuta elämänviisautta ja olla tiennäyttäjänä parempaan. Elämänviisautta voi toki oppia vuosien myötä mutta noin vain ryhtyä tähdeksi ilman erityistä elämänviisautta ja suurta taitoa ei ole mielekästä sillä silloin ei esitys ole hyväätekevä leyhähdys. Vanhoilla ihmisillä on usein elämänviisautta ja kuvittelisi, että monesti tekisi hyvää nähdä vanhuksen näytös, ei tanssin ammattilaisen vaan elämänviisaan vanhuksen...

Liikuntaharrastus korjaisi tanssinharrastajien heikkoudet?

Eikö tavallinen ei-esittävä ei-niin-itsetiedostava liikuntaharrastus ihan vain liikunnan ilosta toisi sitä ilmaisun halua, tunteidemnmukaisen liikkumisen halua, joka jotenkin laimenee ja laimentaa tyylin, jos harrastaa pelkkää tanssia?

Tunteikas luonnollinen näyttävä tanssi - arvaus

Mitä jos olisi luonnollinen elekieli kuten vaikka kotiin tullessa jos lysähtää huokaamaan, katsahtaa jotakin ikkunasta, jää miettimään että mitä minun pitikään, ryhtyy puuhaamaan, on sosiaalinen tuttujensa kanssa yms missä elekieli liittyy luonnostaan tilanteen mielensisältöön, tunnevireeseen, tunteisiin, sosiaalisen kontaktin luonteeseen yms.
Ja sitten olisi luonnollinen sosiaalinen kommunikaatio kuin talkoissa, missä on ihan ok kivaa väkeä muttei ketään niin kiinnostavaa että alkaisi jännittää, niin on tavallinen, komea, osaavainen, (ei-pätemisenhaluinen,) sosiaalinen, jollain lailla näyttävä persoonallisuus ja samaan aikaan kaverillisesti sosiaalinen.
Ja sitten on se, miten luontomaisemaa luonnon helmassa katsellessa ajatukset menevät syvällisemmiksi, tuntevammiksi.
Niin jos tuohon tuntevuuden suuntaan tavoitteaisi tosissaan ja olisi se luonnollinen elekieli ja se sosiaalinen arkinen näyttävyys, niin mitä siitä syntyisi? Flamenco? Romaanitanssi? Näyttävä tunteva rehti, liikaa paljastamaton, komealla tavalla sosiaalinen tavallisen suomalaisen tanssi?

Mistä tanssimielikuvasi

Luulen, että tanssitaidon oppimisen kannalta on olennaista erottaa erityyppiset tanssit toisistaan tai siis tanssimaisuudet, vaikka niitä onkin hyvä osata useampia. Ainakin on eläinten liike, pantomiimi, liikunnan riemu, sosiaalinen brassailu, viehättyminen, visuaalinen näyttävyys, liikunnan taito, kaunis tunnelma ja sen mukaiset liikkeet, parien yhteispeli, flirttailu, elekielinen kommunikaatio ja elekielinen sosiaalisuus, liikunnasta tuttu kehonkuva ja elämänviisaus kehon asennoissa, itseilmaisu, tuntevuus sekä näyttelemisorientoituneiden halu näytellä tanssimista, rakkaussuhteita tms, symbolinen rakkauskuvaelma tms, muodollinen sosiaalisuus, komeus ja kauneus, harmonia, elämänmakuisuus, koheltaminen. Kukin näistä opitaan eri tavoin siis erikseen, mutta tanssitaitoon kuuluu ainakin muutama tällainen.

Perusmielenvire tanssiin lähtiessä

Yritin vuosikymmenten ajan oppia sellaista tanssitaitoa kuin haavednani oli - enkä oppinut, kunnes sitten pikkulinnuilta opin luonnollisesta liikkumisesta jotakin mikä osoittautui juuri siksi mitä olin etsunyt. Nyt kauempza tunnen, että tanssi liittyy vapautumispyrkimykseen tunteiden suuntaan koulun yms liizsta kaavamaisuudesta. Mutta jos tanssitaidon oppimista ajattelee, niin tanssiin lähtemisessä on jotakin liian kaavamaista. Oikea vire lähteä tanssiin on samaan tapaan hhtä aikaa levollindn ja liikkuvainen ja mitä muuta onkssn kuin männyn ounäisen käppyräisen oksan näyttävyys, sen tenho ksikkine tunnelmatajulla havaittuine piirteineen. Jotenkin viisaampi kokonaisuus siis, tarkemmin mönnynoksan mallin mukaan rasaoainotettu.

Koreografian laatiminen

Jotakin kuvaavan koreografian laatiminen nayttaisi lahtevan siita, etta on kokomuksellinen kuva tuosta ilmiosta sellaisena kuin sen yleensa kohtaa. Jos tuon vaikutelman osakokonaisuudet tai puolet ottaa yksikerrallaan tarkastelunsa kohteiksi siina jarjestyksessa kuin niihin yleensa tormaa, ja pukee yksi kerrallaan tuontyyppista tekemista kuvastavaksi teoksi tai liikkeeksi, syntyy koreografia, jossa on samaa henkea ja liikkeen kielella kuvattu tuo tavallinen vaikutelma vahvoja kokemuksia korostaen.

Tanssi-ilmaisun oppimisesta

Tanssi-ilmaisun kuuluu olla erilainen jokaisella, koska ihmiset ovat luonteiltaan ja elämänpiiriltään erilaisia. Siksi tanssi-ilmaisua ei voi kamalan hyvin oppia matkimalla, eikä etenkään takkaan matkimalla, että kekkasimpa tässä nyt tällasen samanlaisen.
Tanssi-ilmaisu lähtee elekielestä: mitä haluan viestiä ja miten elekieleni kertoo sen. Siksi jo ihan hienoiset liikkeet mielialan mukaan luovat alkua tanssi-ilmaisun taidolle. Elekieltä on hyvä jäsennellä elämänpiirin aihepiirien ja tekijöiden mukaan: tuo hankala elämäntilanteeni näkyy tällaisena kapeutena elekielessäni tuolla kohtaa, nämä positiiviset tekoni ylöspäin yrittämisenä ja keveänä positiivisena tunnelmana käsien tienoilla ja ilmassa edessä, tämänhetkiset tekoni ovat tässä edessäni ja käsissäni, sosiaalisuuteni tuon ihmise n kanssa näkyy hänentyylisenään vaikutteena olemuksessani, jne. Silloin, jos haluan ilmaista jotakin näistä, vain korostan sitä elekielessäni, jotta muutkin näkevät sen. Ja jos haluan piilottaa jonkin asian, keskityn enemmän muihin elämänpiirini asioihin ja niiden ilmaisuun.

Lahjakkuuden oppiminen omin päin harjoitellen

Tässä blogissa on jo muutama idea siitä, mitä voisi oppia. Miten sitten harjoitellaan?
Katso blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi kaksi varhaisinta (1. & 3.) kirjoitusta taitojen ja lahjojen oppimisesta sekä 4. varhaisimmasta blogimerkinnästä Elämänohjeita koiran kuva ja sen alta taitojen harjoittelun ohje.
Tavallisesti, kun harjoittelee, tarvitsee lähtökohdaksi hyvän mielikuvan, esim. mallin, musiikista syntyvän mielikuvan tai vaikkapa videolta nähdyn hienon pätkän - tai sitten oman haaveen, jota voi vahvistaa katselemalla puita niin, että sen tuoma tunnevoittoinen elämänviisas näkemys elämästä ja maailmasta tuo syvyyttä ja tenhoa omaan mielikuaasikin.
Jos matkit mallista ja elekielesi on rento, luonnollinen ja reaktiivinen ja sinä itse vastuuntuntoinen maailmassa ja hyväntahtoinen malliasi kohtaan, niin matkiminen yleensä sujuu helposti ja minuutin tai muutaman minuutin katselun jälkeen alat jo osata jutun, olla jo kyllästynytkin vähän tuohon samaan näkökulmaan. Silloin paras matkimisaika on hetkeä aiemmin, kun viel'ä tunnet uutuudentenhoa: "Ai, tää menee näin." Jos myöhemmin muistikuvasta yrität matkia, tärkeintä on tuo elämäntapa, elämänalueisiin virittäytyminen ja niistä viehättyminen, mukaan lähteminen sekä estottomuus. Muiden tottumusten, arvojen, päähänpinttymien, omien ideoiden, järjen, muodollisten sosiaalisten vaatimusten jne. mukaan ottaminen pilaa yrityksen. beesaa vain niin saat otteen jutun ideasta. Pidemmän päälle (yli 5 min) voit yhdistää juttuun muuta tenhoavaa, muita sinuun vaikutuksen tehneitä kiehtovia juttuja, elämänviisautta ja hyvää tenhoavaa menoa.
Jos taas harjoittelet omin päin oman näkemyksesi mukaan etkä mallista oppimaasi, niin ensin hyvä tunteikas näkemys, sitten kenenkään katselematta pieni rento liike tunteen mukaan. Mitään ei saa toistaa kaavamaisesti, mutta jos tunne kiehtoo, niin sen mukaan toki saa liikkua, oikeaa näyttävää kiehtovaa tunteikasta liikkumistapaa hakien. Kun liikkuu monin tavoin, saa monta alkua, joiden antaa ajan myötä kehittyä (ks. tuon toisen blogini lahja- ja taito-ohjeet), ja vähitellen liikkeet suurenevat ja selvenevät menettämättä monimuotoisuuttaan ja rikkauttaa, tunnesisältöään ja sosiaalisia viestejään. Etsi oman tunteesi ja näyttävyyden risteyskohtia, niin saat ajan myötä kasaan jotakin esiintymiseen kelpaavaa tyyliä.

Luonnollisesta liikkumistavasta

Viime aikoina minun ei ole tullut paljon liikuttua, mistä lie johtunutkaan, mutta olen yrittänyt käyttää sen hyväkseni liikkuakseni paremmalla laadulla sen, mitä liikun, ja vakiinnuttaakseni nuo paremmat liikkeen, liikkumisen ja mielentilan ja kehon yhteyden hahmotustavat tavalliseksi liikkumistavakseni. Luulen, että ihmisten liikunnallisten lahjojen puute johtuu liiasta koulumaisuudesta, koulun kaavamaisuudesta ja robottimaisuudesta sekä siitä, ettei liikuta luonnollisesti mielitekojen mukaan vaan kaavamaisesti. Liikkeitä, mielentiloja ja tunteita sekä niiden ilmaisuja ei saisi arvostella eikä pyytää toistamaan mekaanisesti, sillä silloin niistä tulee keinotekoisia, luonnottomia ja lättäniä, hengettömiä. Vaan pitäisi keskustella vain tekemisistä ja elämäntilanteista, nbiin luonnollinen elekieli saisi tilaa. Luonnollinen liike on spontaani kuin pikkulinnun laulun tunteidenmukaisuus. Jotkut liikkeet voivat olla isompia mutta aina psontaani liike ei ole suuri vaan pikemminkin elekieltä, tapa olla tilanteessa, elämisen tapoa. Kun löytää luonnollisen liikkeeen, se on jotakin elekielisen tunneilmaisun ja tähänkin blogiin kopioimani liikkumistapaohjeen tienoilta. Lisämallia saa liikunnallisesti taitavilta: olen katsellut akrobaatteja videolta ja yrittänyt oppia siitä edes jotakin sekä näyttävästi liikkuvia eläimiä ja yrittänyt oppia eläinten hahmotustavasta, joka on taiteen ja uskonnon tyyppinen, sekä niiden taitavasta tanssimaisesta liikkumistavasta; kaipa tuo ajan myötä on vaikuttanut aika paljon. (Tältä pohjaölta, kun harjoittelee luonnollista näyttävää liikkumista, se ei ole musiikin mukaan vaan kokemuksen "musiikin" mukaan ilman että on jokin kaava, kappale tai vanha idea, jota toistaa.)

Tanssi-ilmaisu

Olen ollut ihan nuoresta pitäen kiinnostunut tanssista haaveillen tanssijan ja tanssinopettajan ammateista.
En liene ollut kovin vanhga, kun påääsin käymään sepän pajassa: ihania kimmeltäviä kiharia metallilastuja ympäriinsä. Ojensin käteni niitä kohden, mutta vanhempani nostivat minut pois, koska ne olivat teräviä ja niihin tarttuminen olisi voinut tehdä haavan käteeni. Katsottiin, kun seppä teki jotakin työtä: "Ja nyt käytetään leikkuria, varokaapa, ota kädet pois!" Niin nuori olin, etten ollut tottunut moisiin itsehillintäsuorituksiin, jotenkin tajusin, että itsehillinnällä käsieni liikkeiden rajoittaminen turvallisille alueille otti pois luonnollisen tunneilmaisuni, halni tarttua kiehtoviin esineisiin, mennä lähelle kiinnostuksenkohteita jne., mitä luonnollinen tunteidenmukainen liikkuminen olisi. Ehkä se leppeys, mitä lämpimänä kesäpäivämä on liikkeissä, on se, miten tunteita luonnostaan pitäisi n'äun aikuisena liikkein ilmaista, jos on tanssin oppimisesta kiinnostunut: juuri tunneilmaisusta!