Puolison löytämisestä

Parin tai pikemminkin jo puolison löytämiseen elämänohjeita blogissani http://yksinaisille.blogspot.fi/

Itselläni ei tosin ole puolisoa, mutta ajattelen, että hyvä edes tuon verran osata.

Kaatuukohan tanssin harrastaminen usein tuohon

En ole muutamaan vuoteen tanssinut yhtään, mutta näin, kun tanssi tuli mieleen, niin mietin, että omaksi huvikseni haluaisdin harrastaa, koska pidän liikunnasta ja kaipaan tilaa tunteille ja elämänviisaudelle myös liikkumistavassa, niin kuin naiset usein, ja minusta on kiva, jos kukin saa ja osaa olla omalla tavalaan komea ja kaunis, tavalaan omalla persoonallisella tavalla ja tavallaan kaikille samantapaiselle niin ettei tarvitse kettioa itsestä niin paljoa. Mutta se olisi tyaas hauskanpitoa, liikkumisen ilosta liikuttua ja koska pitää musiikista. Esiintymistä varten harjoitteleminen on ihan eri juttu. Siinä käy helposti niin, ettei painopiste ole itse tekemisessä vaan ulkonäössä, ja niin tekemisen hyväätekevyys jää pois, ja siihen suuntaan vaikuttaa jo se, että tanssiryhmän vetäjä on taitavin ja esiintyy eli sitä myöten jotenkin ohjautuu esiintymisen tavoitteluun ja kuvioiden suorittamiseen päin ja sinne tänne vipeltäen tekeminen jää vähemmälle. Kanssa olisi kiva, jos jokainen olisi viehättävä persoonallinen eikä jollakin mittapuulla mitattu. Sitten ne taitavimmat esiintyvät paljon, kenties ammatikseen ja siinä tuntuu tulevan se sama kuin kauneudessa ylipäätään, että halutaan mallia taitavilta taidoista ja niin annetaan heidän ensin tehdä vapaasti ja huomataan, että kun he niin näyttäbät mallia, niin taito onkin kauneuden kanssa samaa, taidon ulkonäkö on kauneus. Mutta sitten tulee joku, joka ei ymmärrä kauneudella olevan virkaa ja diskaa kauniit ja meikattuy näytteleväinen tulee tilalle ja on väkertävyydessään muka kunnollisempi, kuin taitava jonka joku - kuka kumma? - on diskannut.

Keinuva käynti

"Keinuva käynti

Keinuva kävelytapa, rento, luonnollinen ja tunteva,vapaa-ajan tapaan omanrytminen, näyttäisi liittyvän siihen, kun itsellä on käytössä muutakin viisautta kuin se perusperspektiivi, jonka uomilla kanssakäyminen enimmäkseen on. Jos siis on käytössä esim. nuorten ihmisten tavanomaisin koulumainen lähestymistapa, niin itsellä on muiden elämänaloen viisautta vähän siihen tapaan kuin uskonnon tai elämänviisauden oletetaan olevan. Esim. toisenlainen kulttuuriperintö, toisenlainen ammatti painotuksineen ja lähestymistapoineen, eri määrä lomaa viime aikoina, harrastus, johon uppoaa kiehtoutuen, tms."

Miehillä tanssissa jos samantapainen käynti, mutta rintakehä komeasti ja hiukan jäyhempi askellus, niin sitä kenties toisi fyysinen rasitus rakennustöiden yms kantamisen (aika lyhytkestoinen (sopivan pituinen) aika iso fyysinen rasitus, sen jälkeen hengähtäen asento luonnollisesti eläen, koko ajan elämässä mukana, kropan kanssa liikunnanharrastajan tapaan, tunnemotivaationsa mukaan), kulkemisen, kätevyyden, ketteryyde, viihtyvyyden ja omantahtisuuden, motivaationmukaisuuden ja elämänviisauden myötä, plus ystävällinen vapaa-ajanhenkinen sosiaalisuus.

Feeling very good from motion

"I treid to find some Brasilian media or sports site.
I have been for a few years interested in Brasilian culture and been
surprised to notice that even though Brasilians look positive, skilled
and feeling, they don't feel so very well. Today I figured out the
reason fior that and how to correct that. Brasilians are very good at
fine coordination which they do both at the outer reaches of their
body and all the way from the body center at stomach, like as if they
were painting. (But many painters are even lousier, so don't mix tyhem
with this.) That is an artificial non-instinctual way to coordinate
body according to the sense of sight. We here in Finland have a very
different climate, which is much more beneficial for being speedy and
active. Our way of fine coordination would propably suit also other
climates and it is very natural and brings lots of well-being: Be very
natural, very emotional naturally at the stomach area and near it, so
that you can move only roughly, like right or forward or left or
backwards. So you did not disturb your body center, emotions or
naturality at all: they determined the exact way fo moving and exact
direction. Then take your social eye and your sense of atmoshpheres
along: which social styles are naturally possible for you right now:
choose from them the exact form of the outer parts of your body and
roughly the form of the parts at middle distance from the center
outwards. So you can go for example a little bit bold and protecting
so feelings, being sturdy. At the same time atmospoheric and via that
thinking skills and fine mechanics, which alters the movements
slightly at the center, somewhat at the outer reaches. And for example
liking or taking social dastance, which also determines movements. Or
like with basic skills only or with emotional strenght of high skill.
Etc.
One can get one's experinece of life to sing, just about always:
http://finnishskills.blogspot.fi/2015/11/healthy-ways-of-living.html
With good wiushes from Finland,"

http://liikuntaa.blogspot.fi

"To dance like a puppet on a string"

What people who are not dance enthusiasts themselves often claim dance but what is in fact not dance but forcing and slavery is to make a person "dance" like a puppet on a string. That is not what dance enthusiasts are for. That is not what is meant by dance. Dance is a form of self-expression, typical wish for the highly skilled who do not get enough room in average level of understanding. The stupid often demand also rigid body and staying long times sitting, standing quite unmoving, or the like. Such does not lkeave enough room for the intelligent and skilled.

Puppet is a doll, not alive. Itis moved by the one who plays with it. If it moves nicely, some may say that it is as if it danced on the strings. But that is describing it with the help of forefigure in dance, and not the other way around: puppet on a string is not a form of dance and not a forefigure for dance!

Ihan muusta: kuoleman tanssi

Täällä Savonlinnan Nätkin kaupunginosassa on vaikuttanut olevan paljon murhia mutta jotenkin leppoisa ilmapiiri, mummolamainen. Muutaman vuoden olen jo asunut.
Äsken kun katsoin ikkunasta viereisen kerrostalon viereiselle siolle nurmikentälle, niin siellä kulki mustiin puettu kai tyttä lyhyessä leveässä vaatteiden päällä olevassa hameessa, kuin hoiperrelleen, katkonaisesti, makaaberisti, mustanpuhuvalla tavalla, pari tai muutama askel ja sitten suunnanvaihdos tai kiemurrellen, tuli mieleen sanat "kuoleman tanssi", en ole sellaista ennen nähnyt mutta kai se on jokin, mikä pitäisi tietää. Sitten kyykistyi kuin olisi löytänyt jotain, jäi siihen kyykkyyn pitkäksi aikaa heiniä katsellen ja riensi kerrostalon rapulle kuin alkuasukaslapsi. Tuli mieleen, että oliko lapsi nähnyt juuri jonkin pahan, kenties haitilaisent yylisen naisen, surmaavan jonkun, niin että oli tuntenut sellaisten pahojen vallan tulleen elämänympyröihinsä.
Mutta sittent uli pihalle vanha nainen ja lihava mies, jotka aina ulkoiluttavatkissaansa pihalla, ja mietyin, oliko lapsi turvannut noihin vanhuksiin jossakin elämänsä kovin vaikeassa suuntaa vailla olevassa tilanteessa. Ja niin oli kenties tullut vieraan vanhuksen ja aivan nuoren aivan oudoissa oloissa olevan tyylien vuorovaikutuksesta, että kulkee johonkin päin, muttei osaa siitä sitten ja taas yrittää johonkiun.
Ei ollut sen oloinen kuin olisi joutunut pahan riivaamaksi, vaan kuin olisi nähnyt jotakin, mitä ei osaa käsitellä, ennestään tuntemattomia ilmiöitä.

Eihän tämä tanssia ole, mutta jokin kai elekielisen ymmärryksen kautta lähestyttävä lapsen tai kokemattoman tai liian kapean elämänkokemuksen omaavan elämäntilanne.

Kuolemaan liittyviä ajatelmiani http://kuolemastajasurusta.blogspot.fi

* * *
29.9.2017 (oikeastaan vähän jo seuraavan päivän puolella)
Toisenlainen,joidenkin tanssiksi kutsuma kuvio, jonka yksi tavoite tai joka onnistuessaan voi olla kuolemaan liittyvä, on pyydystäminen, kenties murhan aikein. Eli tää tuli nyt tähän sun lähelle, ja tuosta tulee nuo, ja odotetaan, kun tuohon vielä tulee tuo yks, niin pääseksä siitä vai saatiinks me sut? Me aateltiin murhata sut tähän.  Mutta se on kai lähinnä, jos ihminen ei ole ihan täydessä toimintakyvyssään vaan vakka ontuu, mies jättää, on lääkkeissä tms. Kuviotanssina sitä jotkut pitävät, mutta eihän se ole tanssia vaan saalistamista tai sosiaalista mobbaamista, murhan mahdollisuuksien tunnustelua.
Sellaisestahan voi ihan vain kävellä pois, jos se on tansseissa tms, mutta yksinäisellä paikalla on tietenkin vaarallisempaa tai jollei väki katsele ympärilleen, ole auttavaista tms. Kun toimii tavalliseen tapaan, esim. huomioonottaen, että moinen vanoaminen on epäystävällinen ja sopimaton teko ja niin siihen voi jotenkin reagoida esim. väistämällä tai ottamalla etäisyyttä, niin kaikki yleensä pelaa kuten tavallisesti, esim. ovesta pääsee hyvin kulkemaan ja katu on tavallisia kulkijoita varten.

*

Kuolevan en olettaisi tanssivan. Mutta toisaalta jotkin tekemiset voivat jäädä puutteellisiksi joko siksi, että on epäkunnossa, vähäenergiainen tai miettii muita asioita. Onko jonkun mielestä liike ilman käytännön toimivuutta tanssi? Tai toistetut aieliikkeet?

*

Murhaajan voi olettaa tanssivan, jos se on hänen tapansa näytellä: on olevinaan jotakin, mitä ei ole,ja petaa niin murhamahdollisuuksia tai kiinnijäämisen välttämistä. Se on kai "Mitä tää nyt on olevinaan?"-tyyppisen vastauksen yleensä saava teko.

*

Lpasia voi kiinnostaa leikkiä intiaania tms myös näiden taistelukaliiberin osalta.

Lasta voi kiinnostaa matkia murhaajaa ja leikkiä murhaavansa jonkun ja harjoitella omasta puolestaan niin murhaamista.

Murhattu on eloton ja niin tuskin tanssin aiheeksi mahdollinen, mutta porukan elämä, josta joku kuoli tai murhattiin, kai käy hyvin tanssin aiheeksi jollekin siinä elävälle, että tällasta meininkiä tässä nyt, tms.

Taistelulaji voi olla tanssimainen, liikunnallisuus voi olla tanssimaista, jos se on tunteidenmukaista.

"Tanssi lailla liekit nuotion"

Tuosta liekkien lailla tanssimisesta tuli mieleeni, että romaanihan puuhaa taiteen kanssa koko ajan, kyllästyy, lätistyy, koko hänen kulttuurinsa on siihen tapaan lätistynyt ja siksi he matkaavat ulkomaille ja kopioivat taiteeseensa piirteitä ja henkeä tavallisilta ihmisiltä, muiden maiden työntekijöiltä ja opiskelijoilta, jotka eivät ole saaneet taiteeseen kylliksi tilaisuutta. Ei siis romaani varmaankaan tanssinut liekkien lailla - kuin korkeintaan jonkun tavallisen ihmisen innostuksen kaikuna. Vaan liekkien lailla tanssi tavallinen ihminen, työntekijä tai opiskelija, joka kerrankin sai tilaisuuden vapaa-aikaan ja oikeanlaiseen elämään, atiteen suomiin ilmaisumahdollisuuksiin ja tarttu niihin innolla ja joka osasi opettaa hänelle, näyttää mistä saa langanpäästä kiinni, ja niin joukko heitä tavallisia sai kamaln hyvän hengen ja innon aikaan ja tanssi hetken kuin liekit, tuli, uuden into, elämänviisaus koko elämästä kertyneenä eikä kuin kyllästyneet ammattilaiset.
http://talesfromforest.blogspot.fi/
http://finnishskills.blogspot.fi/2015/11/healthy-ways-of-living.html
http://workandfreetime.blogspot.fi
http://todreamjob.blogspot.fi
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi 

Africal dance, waysof living and ways of thinking

This just came to my mind when watching a photograpf of an African pair.
DoesAfrican dance find it's styles from the different ways of life the person dancing uses in his or her daily life, kind of relaxed for something and deeply thinking for something else, atmospheric maybe in cool, etc. ?
And those with this piece of skill would give rise to a good way of thinking, to similarly variating way of doing and ways of thinking, like practical, feeling, idealistic, etc :

A quotation from my long (very important) text about healthy natural ages of ways of living and doing http://finnishskills.blogspot.fi/2015/11/healthy-ways-of-living.html
"110. The point of view of some men is very much according to education, kind of narrow and not so intelligent, not adapting to situations and not understanding the rest of the life in the society. It would be good to vary one's way of doing and one's way to approach things according to common sense and according to the situation: sometimes it is good to be practical, sometimes one needs a good memory, or educated thinking, common sense, motion, feelings or whatever suits the situation. Likewise when working it is good to notice the landscape of life at large with it'sphenomena: with it's social contacts, happenings, journeys, approaching holidays etc. Like that one can train one's common sense and one's understanding about life.
This way a more skilled person can learn to vary the rythm of writing on computer keyboard, so that one feels somehow more comfortable and the sound is nicer, better suited to other things to do and to listening one's own views."
Observe: these are quite slight variations in emphazies, not areas of total concentration while neglecting other things.

About learning thinking skills, see my blog http://quickerlearning.blogspot.fi and more about intelligence in Finnish alnguage at http://pikakoulu.blogspot.fi .

* * *

1.5.2023   How Africans dance isn't what I value in dance. Africans do not dance in that sense at all. Sfricans look like they were brought up in a farmer family and so they were given practical tasks like carrying etc in farming. And so they think that if they can do all kinds of movement when given a coreography or dance style, that such would be dance, but it isn't since it lacks the basic motivation to dance. It had too much moveme ts in lufe, instead of being educated and longing for practical life and dance too. Besides there is the climate difference of constant or weathers always changing. 

Linkkejä

http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/11/ostoksissa-onnistumisesta.html

http://liikuntaa.blogspot.fi/2016/12/hiihtamassa-pitkasta-aikaa.html

http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi
tunteet ja taito

* * *

4.6.2017
Tunteidenmukaisen elämän malliksi hevosneulekuvio, kaartaen krimaava hevonen
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html
http://parantamisesta3.blogspot.fi/2017/02/kivut-saryt-ja-hevosneulekuvio.html

Täydellisyyden tavoittelusta ja elintilasta

Pääkaupunkiseudulla harrastin liikuntaa ja tanssi oli suuri haaveeni. Savonlinnassa liikunnan harrastamismahdollisuudet ovat olleet kehnot ja väki epäliikunnallista liian koordinaatiokeskeistä liikkumistavaltaan. Muutama vuosi sitten opin talviruokkimiltani pikkulinnuilta liikkumistavan, jota olin turhaan etsinyt tanssista vuosikymmenet enkä löytänyt. Sen jälkeen en ole tanssista ollut kiinnostunut.
Mutta mitä sanoisin näin jälkikäteen? Tanssivaa väkeä tuntuu vaivaavan jokin tyytymättömyys, etsitään parempaa eikä saada kyllin hyvää, mikä kai on taktiikasta kiinni eikä niinkään mahdollisuuksista. Ei pitäisi olla ihan kaavan mukainen, esim. tanssin ideaalia tavoitteleva vain, sillä kaava on aina eri ihmisille tai palanen vain tai yleisellä tasolla ja vaatisi oman näkemyksen lisäksi. Kanssa tanssin etsiminen tiettynä ajankohtana eikä silloin kun luonnollinen liike sellainen on, on jotenkin pielessä, ikään kuin etsittäisiin aksenttia keinotekoisena aikana eikä tekemistä, jonka aksenttina se on.
Tanssi on jotakin liikkumisen ja mielen tasapainoisuutta, onnea, hyvää tekemisentapaa, liikunnan ja elämän yhteennivoutumista, elämää maailman osana. Sitä ei pitäisi eristää elämästä, vaan korkeintaan osallistua tanssikurssille tyyliin "minä tällaisen kuin millainen olen ja millaista elämää elän, osallistun tähän tekemiseen tällä tyylillä" eli se olisi vähän kuin tyylikkään kömpelön ihmisen tekemisentapa, joka kai on sitä että pääpaino on omassa elämässä ja muun huomioon ottaminen käy liian hitaasti, jotta se ehtisi kadottaa oman tyylin kurssin yhteisen kaavan tieltä. Ei ole motivaatiotakaan moiseen itsensä hukkaamiseen, ei kuulu olla tai tanssista katoaa henki ja opersoonallisuuksien kirjo.'
Tanssin löytää itsestään siihen tapaan kuin kesällä käelee mukavan tuntuisen matkan polulla hyvällä liikkumistavalla ja hyvällä mielellä: on liike tasapainoinen, varioiva, reaktiivinen, hyvän mielen tuomaa tasapainoisuutta, polveileuutta, elämään kytköksissä, eri tekemisten lomittuessa ja vertautuessa toisiinsa, on omaa tyyliä ja luonnon rauhaa, on sosiaalisuutta ja linnunlaulua. Tai niin kuin kotona, että huh ollaan kotona, niin liikkeet vapautuvat, löytyy vapaa-aikamainen oleminen luonnollisine tunnevireen mukaisine tyyleineen. Tanssi vain käy niitä läpi nopeasti, eri vireitä, eri tekemisentapoja, ihmisen vahvuukisa, komeuksia: hei olen tällainen , näin osaavainen.

"193. Yli yksilön koordinaatiokyvyn menevä tehtävä käy näköaistivoittoisesti eikä yksilö saa tilaa elämälleen kummemmin kuin koulutehtäviä tai pakollista työtä tehdessä. Sen sijaan koordinaatiokyvyltä sopivan tasoisessa tehtävässä yksilö tuntee saavansa käyttää sosiaalista silmäänsä ja tilaa itselleen yksilönä, omalle persoonallisuudelleen, tunteilleen ja näkemykselleen, omille tekemisentavoilleen ja toiveilleen, tervehenkiselle elämälle. Koordinaatiokyvyltä liian kömpelö tehtävä puolestaan vaikuttaa liian palikkamalliselta ja turhan kaavamaiselta, vähän kuin vankila.
Samoin koulutehtäviä tms työmäisiä tehtäviä tehdessä käy liikaa tsemppaavan omalle elämälle kituliaasti, sopivantasoisessa tehtävässä olijalle hyvin ja liian alhaisen tason tehtävässä kuin oksat katkottaisiin pensaalta."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"Kuin ruusuilla tanssisi"

Tää nyt on ihan muusta, mutta tuli mieleeni, että valkoapila, jonka voi kylvää kai aika aikaisin keväällä tavallisen nurmikon päälle siemenistä, on aivan taivaallisen ihana kulkea paljain jaloin, pehmeä kuin sametti, kukatkin pehmeitä ja pyöreitä, vähän kuin luksusmatto. Kukkaniityllä käveleminen tuo mieleen sanonnan "kuin ruusuilla tanssisi" mutta ilman piikkejä. Ja nättikin valkoapila on eikä niin korkeaksi kasva.
Puna-apila sen sijaan kasvaa korkeammaksi kuin nurmikko ja sen varret tuntuvat jalkojen alla kuin isompien kasvien varret, ja kukat samoin. Se ei ole samassa mielessä nurmikkokasvi.
Valkoapila kasvaa vähän korkeammaksi kuin leikattu nurmikko, mutta on kiva kävellä ja pehmoisen nätti kukkiessaan. Kestää ruohonleikkuuta, mutta silloin menettää kukat joksikin aikaa.
Ruotsalaista valkoapilaa näkyi olevan tuo, mitä joskus kylvin pihalle, Savonlinnasta ostettua keväällä 2010.
Mutta meillä oli lapsuudessa kotona pihalla jotakin valkoapilaa, muttei se niin kiva ollut vaan kai vähän karhea ja kutitti jalkoja ja sen seassa jossakin oli neulasia eikä niin ollut hyvä kävellä. Oli 1970 - 1980-luvuilla Helsingissä. Tanssista olin silloin kovin kiinnostunut, olisin halunnut tanssijaksi tai atansiinopettajaksi sitten aikuisena. Lapsuudenmuistot apilasta ovat kai usein kylmin taui viilein jaloin ja nuo myöhemmät Savonlinnasta omalta pihalta lämpimin jaloin lämpimältä maalta: oli tuulensuojainen loiva länsirinne talon seinustalla.

Joukahainen

Tuollainen kirjoitus Kalevalasta, Joukahaisesta, suuresta taidosta ja tuntevuudesta http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/09/kalevalasta.html .
Kun tanssissa on tunteet, käytännön tekeminen, liikkuminen, viisaus ja elämänviisaus sekä sosiaalinen kommunikaatio, niin onhan se samalta sunnalta, samoja elementtejä.

Halu tanssia on merkki siitä, että on liian lytyssä

Jos ihminen on liiaksi kaavaan pakotettuna, niin elekielinen ilmaisu rajoittuu myös: halutaan vain typeriä ajatuksia ja samojen vanhojen töiden toistoa, mikä elekielen kohdalla liittyy siihen, ettei voi käyttää vapaasti omia eleitä niin kuin luonnollista olisi ja niin kuin tuntee kaipaavansa. Niinpä kaipaa lisää elintilaa ja muunmuassa fiksumpia monimuotoisempia rikkaampia tekemisentapoja, ajattelutapoja, elämänkuvioita jne sek niiden luonnollista ilmaisua rikkaammassa elekielessä. Niin syntyy halu tanssia. Myös tuntevuus ja kokemuksellinen rikkaus ovat mielekkään tasoisen toiminnan piirteitä, ja niinpä niitä kaipaa samalla. Terveesti, luonnollisella tavala, monimuotoisesti, rikkaasti, kokemuksellisesti ja tuntevasti elävä on myös kauniimpi kuin lyttyyn laitettu tai valehteleva, ja niin tanssin kauneuden ja näyttävyyden tavoittelu jatkaa samaa teemaa.
Tästä on se ikävä seuruaaus, että jos tanssia arvostavana samaistuu muihin tanssista pitäviin, niin he ovat muita useammin elämäntilanteeltaan lytyssä olevia, mikä voi johtaa siihen, että itsekin jää uomiin, joilla jää lyttyyn. Toisaalta sen syynä on usein se, että he ovat itse paljon fiksumpia kuin uomansa, joten älyä heiltä voi vaikutteena oppia myös.
Jos tanssia opetetaan keinotekoisena kaavana eikä luonnollisen elekielen tavoitteluna ja monimutkaisena rikkaana luonnollisesti tehtävänä tekemisenä, niin tanssiessa ei opi pääsemään kaavoista eroon vaan voi jäädä vielä enemmän lyttyyn, ja kursseilla yms loistaa ne, joiden hahmotuskyky on heikompi ja jotka siis itse tekevät muille huonoja kaavoja kenties jatkuvasti.
Siksi urheilu tai liikuntaharrastus, vapaa laulaminen ja monenmoiset vapaa-ajantekemiset voisivat tuoda paremmin elintilaa ja liikkumavaraa.

Aitouden tavoittaminen taidon kautta

Eikö tää video tosiaankaan ollut vielä tässä blogissa?! Olen tainnut koko ajan kirjoitella kuin se jo olisi.

Luonnollinen elekielinen tiedotus

Mietin tässä, että pikkulintu on aika tiedotusorientoitunut otus: katselee, kuuntelee, laulaa, ottaa sosiaalisesti osaa, on elämässä mukana ja pitää laajempaan lintuympäristöön ja kai muuhunkin yhteyttä. Ihminenkin on tavallaan tiedotusorientoitunut ja se kai liittyy ihmisen suureen kokoon moniin pikkueläimiin verrattuna. Jos vaikka ajattelee nurmikolla kävelevää ihmistä, niin hän on tiedotuskeskus koko lähiympäristön hyönteisille tanssin luonnollisen alkumuodon tapaan, luonnollisella elekielellä, koska on niin näkyvä juuri pikkueläimille.

Onks paita hyvin vai mikä oli tanssien idea?

Katselin tänään YLEn nettisivuilta, kun palokunta poltti vanhaa tanssipaikkaa Pihtiputaalla. Jossain välissä palomiehet avasivat tanssipaikan ovea ja vaikka oli tulipalo liekkeineen savuineen, niin lähinnä kameraa oleva palomies näytti siltä kuin "Onks mun paita hyvin, kun mä oon menossa tansseihin?", oli kai tanssipaikan oven tyyli jo sellainen, että huolehtikaas nyt vähän edes ulkonäöstä. Ja siksihän se tanssipaikkojen meininki sitten menee niin ulkonäöstä huolehtineeksi ja muu kuihtuu pois, kun vääriä asioita tuputetaan mukamas lisäksi huolehdittavana, monella kun jäävät tuputetut vaaditut asiat päällimmäisiksi ja ilo katoaa. Kumminkin tanssimaan suomalainen menisi toteuttaakseen itseään, ilmaistaakseen itseään tunteidenmukaisuin tavoin, pitääkseen hauskaa, ollakseen omalla tavallaan, löytääkseen omantyyppisiään ystäviä ja omalle itselleen sopivan elämäntoverin, ja siinä juuri pitäisi olla vapaamuotoisesti oma itsensä, niin huomaisi, kenen kanssa tulee hyvin juttuun ja kenen kanssa on nihkeää. Liika ulkonäköjuttujen lisääminen pilaa koko jutun, vie tanssilta sen mahdollisuuden olla ihmisten omimman itsen ilmausta ja niin helposti tutustuttava, helposti hyviä ystäviä ja puolison tuova, liikunnan lahjojakin kasvattavaa hauskanpitoa.

Tanssinharrastaja vai ammattilainen

Lapsena ja nuorena aikuisena olisin halunnut ammattitanssijaksi, mutta vanhempani estivät tanssinharrastustani paljon ja jotenkin vain olin erityyppinen kuin tyypillinen tanssija. Näin jälkeenpäin mietin, oliko olennaista se, että pidin puutargasta, metsäretkistä, monenlaisesta liikunnasta ja käytännön tekemisestä sekä maailmnan parantamisesta ja aidosta rehdistä ystävällisestä sosiaalisuudesta, kun taas tanssijan elämänpiiri on kai ison kaupungin keskustassa, pitää hienostelusta, bailuista, hienoista vaatteista, elitismistä. Moni tanssija on myös niin laiha, että ajattelee vain ruokaa tai on äkäisen nihkeä, mikä minusta on kamalan kaukana siitä, mitä tanssijan tulisi viestiä, tuoda yleisölleen.
Tanssi ei viesti kovin hyvin, koska tanssin toistettavuss karsii tavallisia sosiaalisia viestejä ja koska elekielen ymmärtämys ei ole kyllin hyvä vaan on pikemminkin sosiaalisten tilanteitten tuomaa monella. Mutta tanssi voisi viestiä liikunnallisista lahjoista, liikkumisen taidosta ja riemusta, sekä tunteiden ym henkisen puolen roolista liikkumisessa ja liikunnan henkistä kasvua edistävästäe lämänviisautta lissäävästä vaikutuksesta. Mutta sitä varten olisi oltava liikunnallisesti lahjakas ja sellainen,, joka liikkuu paljon ja onnistuneesti. Sitä olisin halunnut oppia, harrastaa, työksenikin, mutteivät vanhempani siihen mahdollisuuksia kyllin tyuoneet.
Keho ja mieli liittyvät yhteen. Tyhmimmillä on keho, kireä, jäykkä, mistä heidän tyhmyytensä isolta osin johtuu. Fiksun keho on reaktiivinen ja luonnollisen rento, eläväinen ja vailla keinotekoisia reunamielikuvia tai jäykkää kaavaa, jonka mukaan kehoa pitää. Tämän jo lapsena ymmärsin, mutta vanhempani olivat kireää sorttia.
Nuorempana ajattelin, että olisi hienoa esiintyä, saada jotakin suurta aikaan ja näyttää se muille, olla luomassa mahdollisuuksia harrastaa noita lajeja enemmän. Mutta nykyisiun kirjoiteltuani paljon tuumin, että aikaansaaminen ja esiintyminen ovat kaksi eri asiaa. On olemassa työväenopiston tanssiryhmiä, jotka tekevät kivan näköisen ja liikunnan rtiemua pursuavan esityksen johonkin kansalaisopiston juhlaan tai näytökseen, ja se on yksi kiva tapa esiintyä Mutta jotta voisi olla tähti, pitäisi olla hyväätekevä vaikutus jo muuten sosiaalisena olentona ympäristöihinsä, pursuta elämänviisautta ja olla tiennäyttäjänä parempaan. Elämänviisautta voi toki oppia vuosien myötä mutta noin vain ryhtyä tähdeksi ilman erityistä elämänviisautta ja suurta taitoa ei ole mielekästä sillä silloin ei esitys ole hyväätekevä leyhähdys. Vanhoilla ihmisillä on usein elämänviisautta ja kuvittelisi, että monesti tekisi hyvää nähdä vanhuksen näytös, ei tanssin ammattilaisen vaan elämänviisaan vanhuksen...

Liikuntaharrastus korjaisi tanssinharrastajien heikkoudet?

Eikö tavallinen ei-esittävä ei-niin-itsetiedostava liikuntaharrastus ihan vain liikunnan ilosta toisi sitä ilmaisun halua, tunteidemnmukaisen liikkumisen halua, joka jotenkin laimenee ja laimentaa tyylin, jos harrastaa pelkkää tanssia?

Tunteikas luonnollinen näyttävä tanssi - arvaus

Mitä jos olisi luonnollinen elekieli kuten vaikka kotiin tullessa jos lysähtää huokaamaan, katsahtaa jotakin ikkunasta, jää miettimään että mitä minun pitikään, ryhtyy puuhaamaan, on sosiaalinen tuttujensa kanssa yms missä elekieli liittyy luonnostaan tilanteen mielensisältöön, tunnevireeseen, tunteisiin, sosiaalisen kontaktin luonteeseen yms.
Ja sitten olisi luonnollinen sosiaalinen kommunikaatio kuin talkoissa, missä on ihan ok kivaa väkeä muttei ketään niin kiinnostavaa että alkaisi jännittää, niin on tavallinen, komea, osaavainen, (ei-pätemisenhaluinen,) sosiaalinen, jollain lailla näyttävä persoonallisuus ja samaan aikaan kaverillisesti sosiaalinen.
Ja sitten on se, miten luontomaisemaa luonnon helmassa katsellessa ajatukset menevät syvällisemmiksi, tuntevammiksi.
Niin jos tuohon tuntevuuden suuntaan tavoitteaisi tosissaan ja olisi se luonnollinen elekieli ja se sosiaalinen arkinen näyttävyys, niin mitä siitä syntyisi? Flamenco? Romaanitanssi? Näyttävä tunteva rehti, liikaa paljastamaton, komealla tavalla sosiaalinen tavallisen suomalaisen tanssi?

Mistä tanssimielikuvasi

Luulen, että tanssitaidon oppimisen kannalta on olennaista erottaa erityyppiset tanssit toisistaan tai siis tanssimaisuudet, vaikka niitä onkin hyvä osata useampia. Ainakin on eläinten liike, pantomiimi, liikunnan riemu, sosiaalinen brassailu, viehättyminen, visuaalinen näyttävyys, liikunnan taito, kaunis tunnelma ja sen mukaiset liikkeet, parien yhteispeli, flirttailu, elekielinen kommunikaatio ja elekielinen sosiaalisuus, liikunnasta tuttu kehonkuva ja elämänviisaus kehon asennoissa, itseilmaisu, tuntevuus sekä näyttelemisorientoituneiden halu näytellä tanssimista, rakkaussuhteita tms, symbolinen rakkauskuvaelma tms, muodollinen sosiaalisuus, komeus ja kauneus, harmonia, elämänmakuisuus, koheltaminen. Kukin näistä opitaan eri tavoin siis erikseen, mutta tanssitaitoon kuuluu ainakin muutama tällainen.