Ikä ja tanssitaito

Kun ihan nuori lapsi liikkuu, se on sekoitus luonnollista hahmotustapaa ja yksinkertaisia palikkamallisia järjen ohjeita, jotka kouluiässä koulun ajattelutapojen vaikutuksesta muuttuvat vielä typerämmiksi epäliikunnallisemmiksi. Koululiikunnasta muista, että kädet piti punnertaessa pitää 90 asteen kulmassa: minne muualle kuin tietokoneiden rakentamiseen sopii tuollainen ohje, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä on itselle hyvä liikkumistapa ja ylipäätään viisas hahmotustapa liikkuessa?! Tanssitunnilla opetetaan liikkeitä, mutta kokemattomalle ne jäävät matkimisen tasolle kuin näyttelemisen yrittämiseksi. Elämänkokemuksen lisääntyessä muistaa elämänkokemuksestaan tunnelmallisia hetkiä, jolloin on liikkunut jotensakin samaan tapaan, ja niin muoto saa hengen. Enää ei opetellakaan matkittuja kuvioliikkeitä vaan jotakin kivojen hienojen meininkien kirjoa, joka tuo mukanaan luonnostaan hyvän kauniin ja komean liikkumistavan. Elämänkokemuksen vielä lisääntyessä tunnistaa liikeistään ja mielentiloistaan tunnelmalliset tenhoavat elementit ja hetket, jotka ovat erityisen tenhoavaa vahvasti kokemuksellista elämistä, antoisimmat liikkumiskokemukset, ja tunnistaa niiden yhteyden tanssiin, miten tanssi on sellaisista hetkistä syntyisin ja saa niistä kauneutensa ja tenhoavuutensa. On syntynyt ihmisen oman elämän tanssi, yhtä vaihtelevainen kuin elämän koko kirjo sosiaalisine kohtaamisineen ja erilaisine enimmäkseen fyysisine tekemisineen, jonkinlainen tanssin alkumuoto kai ja sen kiehtovuuden lähde, myös urheilullisten lahjojen ja liikunnan miellyttävyyden lähde.