Olen ollut ihan nuoresta pitäen kiinnostunut tanssista haaveillen tanssijan ja tanssinopettajan ammateista.
En liene ollut kovin vanhga, kun påääsin käymään sepän pajassa: ihania kimmeltäviä kiharia metallilastuja ympäriinsä. Ojensin käteni niitä kohden, mutta vanhempani nostivat minut pois, koska ne olivat teräviä ja niihin tarttuminen olisi voinut tehdä haavan käteeni. Katsottiin, kun seppä teki jotakin työtä: "Ja nyt käytetään leikkuria, varokaapa, ota kädet pois!" Niin nuori olin, etten ollut tottunut moisiin itsehillintäsuorituksiin, jotenkin tajusin, että itsehillinnällä käsieni liikkeiden rajoittaminen turvallisille alueille otti pois luonnollisen tunneilmaisuni, halni tarttua kiehtoviin esineisiin, mennä lähelle kiinnostuksenkohteita jne., mitä luonnollinen tunteidenmukainen liikkuminen olisi. Ehkä se leppeys, mitä lämpimänä kesäpäivämä on liikkeissä, on se, miten tunteita luonnostaan pitäisi n'äun aikuisena liikkein ilmaista, jos on tanssin oppimisesta kiinnostunut: juuri tunneilmaisusta!
