Tanssi-ilmaisun kuuluu olla erilainen jokaisella, koska ihmiset ovat luonteiltaan ja elämänpiiriltään erilaisia. Siksi tanssi-ilmaisua ei voi kamalan hyvin oppia matkimalla, eikä etenkään takkaan matkimalla, että kekkasimpa tässä nyt tällasen samanlaisen.
Tanssi-ilmaisu lähtee elekielestä: mitä haluan viestiä ja miten elekieleni kertoo sen. Siksi jo ihan hienoiset liikkeet mielialan mukaan luovat alkua tanssi-ilmaisun taidolle. Elekieltä on hyvä jäsennellä elämänpiirin aihepiirien ja tekijöiden mukaan: tuo hankala elämäntilanteeni näkyy tällaisena kapeutena elekielessäni tuolla kohtaa, nämä positiiviset tekoni ylöspäin yrittämisenä ja keveänä positiivisena tunnelmana käsien tienoilla ja ilmassa edessä, tämänhetkiset tekoni ovat tässä edessäni ja käsissäni, sosiaalisuuteni tuon ihmise n kanssa näkyy hänentyylisenään vaikutteena olemuksessani, jne. Silloin, jos haluan ilmaista jotakin näistä, vain korostan sitä elekielessäni, jotta muutkin näkevät sen. Ja jos haluan piilottaa jonkin asian, keskityn enemmän muihin elämänpiirini asioihin ja niiden ilmaisuun.
