Lapsena ja nuorena aikuisena olisin halunnut ammattitanssijaksi, mutta vanhempani estivät tanssinharrastustani paljon ja jotenkin vain olin erityyppinen kuin tyypillinen tanssija. Näin jälkeenpäin mietin, oliko olennaista se, että pidin puutargasta, metsäretkistä, monenlaisesta liikunnasta ja käytännön tekemisestä sekä maailmnan parantamisesta ja aidosta rehdistä ystävällisestä sosiaalisuudesta, kun taas tanssijan elämänpiiri on kai ison kaupungin keskustassa, pitää hienostelusta, bailuista, hienoista vaatteista, elitismistä. Moni tanssija on myös niin laiha, että ajattelee vain ruokaa tai on äkäisen nihkeä, mikä minusta on kamalan kaukana siitä, mitä tanssijan tulisi viestiä, tuoda yleisölleen.
Tanssi ei viesti kovin hyvin, koska tanssin toistettavuss karsii tavallisia sosiaalisia viestejä ja koska elekielen ymmärtämys ei ole kyllin hyvä vaan on pikemminkin sosiaalisten tilanteitten tuomaa monella. Mutta tanssi voisi viestiä liikunnallisista lahjoista, liikkumisen taidosta ja riemusta, sekä tunteiden ym henkisen puolen roolista liikkumisessa ja liikunnan henkistä kasvua edistävästäe lämänviisautta lissäävästä vaikutuksesta. Mutta sitä varten olisi oltava liikunnallisesti lahjakas ja sellainen,, joka liikkuu paljon ja onnistuneesti. Sitä olisin halunnut oppia, harrastaa, työksenikin, mutteivät vanhempani siihen mahdollisuuksia kyllin tyuoneet.
Keho ja mieli liittyvät yhteen. Tyhmimmillä on keho, kireä, jäykkä, mistä heidän tyhmyytensä isolta osin johtuu. Fiksun keho on reaktiivinen ja luonnollisen rento, eläväinen ja vailla keinotekoisia reunamielikuvia tai jäykkää kaavaa, jonka mukaan kehoa pitää. Tämän jo lapsena ymmärsin, mutta vanhempani olivat kireää sorttia.
Nuorempana ajattelin, että olisi hienoa esiintyä, saada jotakin suurta aikaan ja näyttää se muille, olla luomassa mahdollisuuksia harrastaa noita lajeja enemmän. Mutta nykyisiun kirjoiteltuani paljon tuumin, että aikaansaaminen ja esiintyminen ovat kaksi eri asiaa. On olemassa työväenopiston tanssiryhmiä, jotka tekevät kivan näköisen ja liikunnan rtiemua pursuavan esityksen johonkin kansalaisopiston juhlaan tai näytökseen, ja se on yksi kiva tapa esiintyä Mutta jotta voisi olla tähti, pitäisi olla hyväätekevä vaikutus jo muuten sosiaalisena olentona ympäristöihinsä, pursuta elämänviisautta ja olla tiennäyttäjänä parempaan. Elämänviisautta voi toki oppia vuosien myötä mutta noin vain ryhtyä tähdeksi ilman erityistä elämänviisautta ja suurta taitoa ei ole mielekästä sillä silloin ei esitys ole hyväätekevä leyhähdys. Vanhoilla ihmisillä on usein elämänviisautta ja kuvittelisi, että monesti tekisi hyvää nähdä vanhuksen näytös, ei tanssin ammattilaisen vaan elämänviisaan vanhuksen...
