Jos ihminen on liiaksi kaavaan pakotettuna, niin elekielinen ilmaisu rajoittuu myös: halutaan vain typeriä ajatuksia ja samojen vanhojen töiden toistoa, mikä elekielen kohdalla liittyy siihen, ettei voi käyttää vapaasti omia eleitä niin kuin luonnollista olisi ja niin kuin tuntee kaipaavansa. Niinpä kaipaa lisää elintilaa ja muunmuassa fiksumpia monimuotoisempia rikkaampia tekemisentapoja, ajattelutapoja, elämänkuvioita jne sek niiden luonnollista ilmaisua rikkaammassa elekielessä. Niin syntyy halu tanssia. Myös tuntevuus ja kokemuksellinen rikkaus ovat mielekkään tasoisen toiminnan piirteitä, ja niinpä niitä kaipaa samalla. Terveesti, luonnollisella tavala, monimuotoisesti, rikkaasti, kokemuksellisesti ja tuntevasti elävä on myös kauniimpi kuin lyttyyn laitettu tai valehteleva, ja niin tanssin kauneuden ja näyttävyyden tavoittelu jatkaa samaa teemaa.
Tästä on se ikävä seuruaaus, että jos tanssia arvostavana samaistuu muihin tanssista pitäviin, niin he ovat muita useammin elämäntilanteeltaan lytyssä olevia, mikä voi johtaa siihen, että itsekin jää uomiin, joilla jää lyttyyn. Toisaalta sen syynä on usein se, että he ovat itse paljon fiksumpia kuin uomansa, joten älyä heiltä voi vaikutteena oppia myös.
Jos tanssia opetetaan keinotekoisena kaavana eikä luonnollisen elekielen tavoitteluna ja monimutkaisena rikkaana luonnollisesti tehtävänä tekemisenä, niin tanssiessa ei opi pääsemään kaavoista eroon vaan voi jäädä vielä enemmän lyttyyn, ja kursseilla yms loistaa ne, joiden hahmotuskyky on heikompi ja jotka siis itse tekevät muille huonoja kaavoja kenties jatkuvasti.
Siksi urheilu tai liikuntaharrastus, vapaa laulaminen ja monenmoiset vapaa-ajantekemiset voisivat tuoda paremmin elintilaa ja liikkumavaraa.
