Oman näkemyksen varassa!

Olen lapsesta asti ihaillut tanssia suuresti ja kopioinut tarkkaan joka liikkeen, jonka olen tanssikurssilla oppinut. Jotenkin en vain ole oppinut tanssimaan niin kuin olisin halunnut ja olen ihmetellyt, että miksi. Viime viikolla tulin katsoneeksi netistä jotakin lyhyttä balettivideota ja tuumin, että voi kamala, kuinka rumaa ja hengetöntä, en taida haluta oppia balettia ollenkaan. Karistin mielestäni haaveen oppia mm. balettia joskus vielä ja ajattelin, että kaikkia muita tanssin lajeja vain. Melkein heti kaikuna mieleeni tuli, että oma näkemykseni siitä, millaista baletin tulisi olla, oli jotakin aivan muuta: tällainen mielentila, tällainen tapa tehdä liikkeet, tuollaista näkemystä tukena mm. jne. Jäin miettimään tanssi-ilmaisua puhtaalta pöydältä ja huomasin, että maalauskurssilla oppimastani vaikutelmiin uppoamisesta löytyi aiemmin puuttunut palanen siitä, miten joku muu tanssi balettia ja muitakin tansseja. Sitten jäin miettimään, että tältä pohjalta haluaisin ehkä sittenkin kokeilla balettiakin, omana versionani vain. Mutta heti niin ajateltuani upposin johonkin balettimaisten käytäntöjen viidakkoon eikä omasta näkemyksestäni ollut jäljellä tipan vertaa. Eli niin hienoja kuin esikuvat ovatkin, niin taitaa niistä kumminkin olla enemmän haittaa kuin hyötyä! Itselle sopiva tanssin laji olisi varmaan jokin oma versio, uusi yhdistelmä itseä kiehtovista elementyeistä eri tanssilajeissa ja omasta näkemyksestä jostakin tanssin tapaisesta, mitä ei kuitenkaan tanssikurssilla useimmiten opi.