Luonnollinen elekielinen tiedotus

Mietin tässä, että pikkulintu on aika tiedotusorientoitunut otus: katselee, kuuntelee, laulaa, ottaa sosiaalisesti osaa, on elämässä mukana ja pitää laajempaan lintuympäristöön ja kai muuhunkin yhteyttä. Ihminenkin on tavallaan tiedotusorientoitunut ja se kai liittyy ihmisen suureen kokoon moniin pikkueläimiin verrattuna. Jos vaikka ajattelee nurmikolla kävelevää ihmistä, niin hän on tiedotuskeskus koko lähiympäristön hyönteisille tanssin luonnollisen alkumuodon tapaan, luonnollisella elekielellä, koska on niin näkyvä juuri pikkueläimille.

Onks paita hyvin vai mikä oli tanssien idea?

Katselin tänään YLEn nettisivuilta, kun palokunta poltti vanhaa tanssipaikkaa Pihtiputaalla. Jossain välissä palomiehet avasivat tanssipaikan ovea ja vaikka oli tulipalo liekkeineen savuineen, niin lähinnä kameraa oleva palomies näytti siltä kuin "Onks mun paita hyvin, kun mä oon menossa tansseihin?", oli kai tanssipaikan oven tyyli jo sellainen, että huolehtikaas nyt vähän edes ulkonäöstä. Ja siksihän se tanssipaikkojen meininki sitten menee niin ulkonäöstä huolehtineeksi ja muu kuihtuu pois, kun vääriä asioita tuputetaan mukamas lisäksi huolehdittavana, monella kun jäävät tuputetut vaaditut asiat päällimmäisiksi ja ilo katoaa. Kumminkin tanssimaan suomalainen menisi toteuttaakseen itseään, ilmaistaakseen itseään tunteidenmukaisuin tavoin, pitääkseen hauskaa, ollakseen omalla tavallaan, löytääkseen omantyyppisiään ystäviä ja omalle itselleen sopivan elämäntoverin, ja siinä juuri pitäisi olla vapaamuotoisesti oma itsensä, niin huomaisi, kenen kanssa tulee hyvin juttuun ja kenen kanssa on nihkeää. Liika ulkonäköjuttujen lisääminen pilaa koko jutun, vie tanssilta sen mahdollisuuden olla ihmisten omimman itsen ilmausta ja niin helposti tutustuttava, helposti hyviä ystäviä ja puolison tuova, liikunnan lahjojakin kasvattavaa hauskanpitoa.

Tanssinharrastaja vai ammattilainen

Lapsena ja nuorena aikuisena olisin halunnut ammattitanssijaksi, mutta vanhempani estivät tanssinharrastustani paljon ja jotenkin vain olin erityyppinen kuin tyypillinen tanssija. Näin jälkeenpäin mietin, oliko olennaista se, että pidin puutargasta, metsäretkistä, monenlaisesta liikunnasta ja käytännön tekemisestä sekä maailmnan parantamisesta ja aidosta rehdistä ystävällisestä sosiaalisuudesta, kun taas tanssijan elämänpiiri on kai ison kaupungin keskustassa, pitää hienostelusta, bailuista, hienoista vaatteista, elitismistä. Moni tanssija on myös niin laiha, että ajattelee vain ruokaa tai on äkäisen nihkeä, mikä minusta on kamalan kaukana siitä, mitä tanssijan tulisi viestiä, tuoda yleisölleen.
Tanssi ei viesti kovin hyvin, koska tanssin toistettavuss karsii tavallisia sosiaalisia viestejä ja koska elekielen ymmärtämys ei ole kyllin hyvä vaan on pikemminkin sosiaalisten tilanteitten tuomaa monella. Mutta tanssi voisi viestiä liikunnallisista lahjoista, liikkumisen taidosta ja riemusta, sekä tunteiden ym henkisen puolen roolista liikkumisessa ja liikunnan henkistä kasvua edistävästäe lämänviisautta lissäävästä vaikutuksesta. Mutta sitä varten olisi oltava liikunnallisesti lahjakas ja sellainen,, joka liikkuu paljon ja onnistuneesti. Sitä olisin halunnut oppia, harrastaa, työksenikin, mutteivät vanhempani siihen mahdollisuuksia kyllin tyuoneet.
Keho ja mieli liittyvät yhteen. Tyhmimmillä on keho, kireä, jäykkä, mistä heidän tyhmyytensä isolta osin johtuu. Fiksun keho on reaktiivinen ja luonnollisen rento, eläväinen ja vailla keinotekoisia reunamielikuvia tai jäykkää kaavaa, jonka mukaan kehoa pitää. Tämän jo lapsena ymmärsin, mutta vanhempani olivat kireää sorttia.
Nuorempana ajattelin, että olisi hienoa esiintyä, saada jotakin suurta aikaan ja näyttää se muille, olla luomassa mahdollisuuksia harrastaa noita lajeja enemmän. Mutta nykyisiun kirjoiteltuani paljon tuumin, että aikaansaaminen ja esiintyminen ovat kaksi eri asiaa. On olemassa työväenopiston tanssiryhmiä, jotka tekevät kivan näköisen ja liikunnan rtiemua pursuavan esityksen johonkin kansalaisopiston juhlaan tai näytökseen, ja se on yksi kiva tapa esiintyä Mutta jotta voisi olla tähti, pitäisi olla hyväätekevä vaikutus jo muuten sosiaalisena olentona ympäristöihinsä, pursuta elämänviisautta ja olla tiennäyttäjänä parempaan. Elämänviisautta voi toki oppia vuosien myötä mutta noin vain ryhtyä tähdeksi ilman erityistä elämänviisautta ja suurta taitoa ei ole mielekästä sillä silloin ei esitys ole hyväätekevä leyhähdys. Vanhoilla ihmisillä on usein elämänviisautta ja kuvittelisi, että monesti tekisi hyvää nähdä vanhuksen näytös, ei tanssin ammattilaisen vaan elämänviisaan vanhuksen...

Liikuntaharrastus korjaisi tanssinharrastajien heikkoudet?

Eikö tavallinen ei-esittävä ei-niin-itsetiedostava liikuntaharrastus ihan vain liikunnan ilosta toisi sitä ilmaisun halua, tunteidemnmukaisen liikkumisen halua, joka jotenkin laimenee ja laimentaa tyylin, jos harrastaa pelkkää tanssia?

Tunteikas luonnollinen näyttävä tanssi - arvaus

Mitä jos olisi luonnollinen elekieli kuten vaikka kotiin tullessa jos lysähtää huokaamaan, katsahtaa jotakin ikkunasta, jää miettimään että mitä minun pitikään, ryhtyy puuhaamaan, on sosiaalinen tuttujensa kanssa yms missä elekieli liittyy luonnostaan tilanteen mielensisältöön, tunnevireeseen, tunteisiin, sosiaalisen kontaktin luonteeseen yms.
Ja sitten olisi luonnollinen sosiaalinen kommunikaatio kuin talkoissa, missä on ihan ok kivaa väkeä muttei ketään niin kiinnostavaa että alkaisi jännittää, niin on tavallinen, komea, osaavainen, (ei-pätemisenhaluinen,) sosiaalinen, jollain lailla näyttävä persoonallisuus ja samaan aikaan kaverillisesti sosiaalinen.
Ja sitten on se, miten luontomaisemaa luonnon helmassa katsellessa ajatukset menevät syvällisemmiksi, tuntevammiksi.
Niin jos tuohon tuntevuuden suuntaan tavoitteaisi tosissaan ja olisi se luonnollinen elekieli ja se sosiaalinen arkinen näyttävyys, niin mitä siitä syntyisi? Flamenco? Romaanitanssi? Näyttävä tunteva rehti, liikaa paljastamaton, komealla tavalla sosiaalinen tavallisen suomalaisen tanssi?

Mistä tanssimielikuvasi

Luulen, että tanssitaidon oppimisen kannalta on olennaista erottaa erityyppiset tanssit toisistaan tai siis tanssimaisuudet, vaikka niitä onkin hyvä osata useampia. Ainakin on eläinten liike, pantomiimi, liikunnan riemu, sosiaalinen brassailu, viehättyminen, visuaalinen näyttävyys, liikunnan taito, kaunis tunnelma ja sen mukaiset liikkeet, parien yhteispeli, flirttailu, elekielinen kommunikaatio ja elekielinen sosiaalisuus, liikunnasta tuttu kehonkuva ja elämänviisaus kehon asennoissa, itseilmaisu, tuntevuus sekä näyttelemisorientoituneiden halu näytellä tanssimista, rakkaussuhteita tms, symbolinen rakkauskuvaelma tms, muodollinen sosiaalisuus, komeus ja kauneus, harmonia, elämänmakuisuus, koheltaminen. Kukin näistä opitaan eri tavoin siis erikseen, mutta tanssitaitoon kuuluu ainakin muutama tällainen.