Onks paita hyvin vai mikä oli tanssien idea?

Katselin tänään YLEn nettisivuilta, kun palokunta poltti vanhaa tanssipaikkaa Pihtiputaalla. Jossain välissä palomiehet avasivat tanssipaikan ovea ja vaikka oli tulipalo liekkeineen savuineen, niin lähinnä kameraa oleva palomies näytti siltä kuin "Onks mun paita hyvin, kun mä oon menossa tansseihin?", oli kai tanssipaikan oven tyyli jo sellainen, että huolehtikaas nyt vähän edes ulkonäöstä. Ja siksihän se tanssipaikkojen meininki sitten menee niin ulkonäöstä huolehtineeksi ja muu kuihtuu pois, kun vääriä asioita tuputetaan mukamas lisäksi huolehdittavana, monella kun jäävät tuputetut vaaditut asiat päällimmäisiksi ja ilo katoaa. Kumminkin tanssimaan suomalainen menisi toteuttaakseen itseään, ilmaistaakseen itseään tunteidenmukaisuin tavoin, pitääkseen hauskaa, ollakseen omalla tavallaan, löytääkseen omantyyppisiään ystäviä ja omalle itselleen sopivan elämäntoverin, ja siinä juuri pitäisi olla vapaamuotoisesti oma itsensä, niin huomaisi, kenen kanssa tulee hyvin juttuun ja kenen kanssa on nihkeää. Liika ulkonäköjuttujen lisääminen pilaa koko jutun, vie tanssilta sen mahdollisuuden olla ihmisten omimman itsen ilmausta ja niin helposti tutustuttava, helposti hyviä ystäviä ja puolison tuova, liikunnan lahjojakin kasvattavaa hauskanpitoa.