Usein tuntuu tanssitaidon oppiminen junnaavan paikoillaan aika pitkälti, vaikka haaveissa olisi kovinkin hyvä tanssitaito ja itsellä motivaatiota yrittää tosissaan oppia tanssia. Usein oppii kurssilla askelia opettajan perässä ja sitten jos omin päin myöhemmin toistaa niitä, niin ne ovat irrallisia palasia, eivätkä yleisen taitotason korotus tuolle tasolle.
Luulen, että tanssin oppiminen ei pysähdy henkilökohtaisten edellytysten puutteeseen eikä kai harjoituksen vähäisyyteenkään vaan siihen, että samaistumisryhmä ja mallina toimivat edistyneemmät tanssijat eivät ole oikein valittuja. Usein samaistutaan saman verran harrastaneisiin samoilla kursseilla kävijöihin ja otetaan mallia pidempään harrastaneista. Mutta tanssin harrastajia on monenlaisia ja olisi tärkeää ottaa mallia juuri suunnilleen omantyylisistään, koska muuten korvaa toisen tanssimallin omalla tavallisella tyylillään jotenkin ajattelemattomasti, "koska se on miusta parempi" eikä niin, että olisi juuri nyt miettynyt, mikä tällä omalla tyylilläni tehden on paras oppi minulle nyt, paras taitotason, johon n'äillä minuuteilla yllän, ja miten saan tuon opin pysyväksi.
Tanssin harrastajat pitäisi mallin ottamisen ja samaistumisryhmän etsimisen tarkoituksessa jaotella summittain asteikolla kuiva vai rehevä tyyli. Tällä tarkoitan ihmisen oman ymmärryksen suosimaa tyyliä, jota hän käytännössä tavoittelee tekemisissään ja josta haluaa oppia taitoja, eikä muuta kenties jollain lailla osattua tai matkittua, jonka pohjalle ei kuitenkaan rakenna omia mietteitäänja taitojaan. Kuivat ja rehevät tekevät eri tyylillä. Heidän ymmärryksensä rehevyyden käyttömahdollisuuksista on eritasoinen. Rehevän ajatus on moniperspektyiivinen kokemuksellinen, kun taas kuivan vähän kuin tietokonetta ohejlmoivan tai vikuria hevosta ohjastavan. Rehevä lisää kokemukselisuutta ja saa siitä ymmärrykselleen vankan pohjan, kun taas kuiva tarvitsee jäyhää tyyliä ymmärryksensä tueksi ja karsii rehevyyttä pois. Siksi he ovat ikään kuin erikieliset siinä, millaista heidän taitonsa on. Mallia voi ottaa erityylisestä, mutta yleensä se ei pysy muistissa eikä siitä tule perustaa, jolle oman taitonsa ja ymmärryksensä rakentaa. Omantyyliset ovat kuin omankieliset: heiltä otettuun malliin voi omia tekojaan pohjata tarvitsematta tulkata ihan erilaiselle tyylille, tarvitsematta sanoa pyh ei noi taaskaan ymmärtäneet mitään olennaisuuksista pelkkää höttöä vaan tai pelkkää kireyttä vaan. Ei kumpikaan ole höttö tai kireä omalla tyylillään. KIreä etsii järkeä ja useimmiten hötöltä näyttävä osaa tunneviisauden varassa paremman taidon kuin kireä.
Et voi siis sanoa: "Hän on tanssissa pidemmälle ehtinyt. Ota hänestä mallia. niin opit." vaan vain "Hän on tanssissa omantyylisesi. Ehkä opit häneltä. Mutta älä tuolta kopoi kuin korkeintaan kokeeksi vain, sillä hän rakentaa taitonsa eri pohjalle."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti