Lahjakkuuden oppiminen omin päin harjoitellen

Tässä blogissa on jo muutama idea siitä, mitä voisi oppia. Miten sitten harjoitellaan?
Katso blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi kaksi varhaisinta (1. & 3.) kirjoitusta taitojen ja lahjojen oppimisesta sekä 4. varhaisimmasta blogimerkinnästä Elämänohjeita koiran kuva ja sen alta taitojen harjoittelun ohje.
Tavallisesti, kun harjoittelee, tarvitsee lähtökohdaksi hyvän mielikuvan, esim. mallin, musiikista syntyvän mielikuvan tai vaikkapa videolta nähdyn hienon pätkän - tai sitten oman haaveen, jota voi vahvistaa katselemalla puita niin, että sen tuoma tunnevoittoinen elämänviisas näkemys elämästä ja maailmasta tuo syvyyttä ja tenhoa omaan mielikuaasikin.
Jos matkit mallista ja elekielesi on rento, luonnollinen ja reaktiivinen ja sinä itse vastuuntuntoinen maailmassa ja hyväntahtoinen malliasi kohtaan, niin matkiminen yleensä sujuu helposti ja minuutin tai muutaman minuutin katselun jälkeen alat jo osata jutun, olla jo kyllästynytkin vähän tuohon samaan näkökulmaan. Silloin paras matkimisaika on hetkeä aiemmin, kun viel'ä tunnet uutuudentenhoa: "Ai, tää menee näin." Jos myöhemmin muistikuvasta yrität matkia, tärkeintä on tuo elämäntapa, elämänalueisiin virittäytyminen ja niistä viehättyminen, mukaan lähteminen sekä estottomuus. Muiden tottumusten, arvojen, päähänpinttymien, omien ideoiden, järjen, muodollisten sosiaalisten vaatimusten jne. mukaan ottaminen pilaa yrityksen. beesaa vain niin saat otteen jutun ideasta. Pidemmän päälle (yli 5 min) voit yhdistää juttuun muuta tenhoavaa, muita sinuun vaikutuksen tehneitä kiehtovia juttuja, elämänviisautta ja hyvää tenhoavaa menoa.
Jos taas harjoittelet omin päin oman näkemyksesi mukaan etkä mallista oppimaasi, niin ensin hyvä tunteikas näkemys, sitten kenenkään katselematta pieni rento liike tunteen mukaan. Mitään ei saa toistaa kaavamaisesti, mutta jos tunne kiehtoo, niin sen mukaan toki saa liikkua, oikeaa näyttävää kiehtovaa tunteikasta liikkumistapaa hakien. Kun liikkuu monin tavoin, saa monta alkua, joiden antaa ajan myötä kehittyä (ks. tuon toisen blogini lahja- ja taito-ohjeet), ja vähitellen liikkeet suurenevat ja selvenevät menettämättä monimuotoisuuttaan ja rikkauttaa, tunnesisältöään ja sosiaalisia viestejään. Etsi oman tunteesi ja näyttävyyden risteyskohtia, niin saat ajan myötä kasaan jotakin esiintymiseen kelpaavaa tyyliä.

Luonnollisesta liikkumistavasta

Viime aikoina minun ei ole tullut paljon liikuttua, mistä lie johtunutkaan, mutta olen yrittänyt käyttää sen hyväkseni liikkuakseni paremmalla laadulla sen, mitä liikun, ja vakiinnuttaakseni nuo paremmat liikkeen, liikkumisen ja mielentilan ja kehon yhteyden hahmotustavat tavalliseksi liikkumistavakseni. Luulen, että ihmisten liikunnallisten lahjojen puute johtuu liiasta koulumaisuudesta, koulun kaavamaisuudesta ja robottimaisuudesta sekä siitä, ettei liikuta luonnollisesti mielitekojen mukaan vaan kaavamaisesti. Liikkeitä, mielentiloja ja tunteita sekä niiden ilmaisuja ei saisi arvostella eikä pyytää toistamaan mekaanisesti, sillä silloin niistä tulee keinotekoisia, luonnottomia ja lättäniä, hengettömiä. Vaan pitäisi keskustella vain tekemisistä ja elämäntilanteista, nbiin luonnollinen elekieli saisi tilaa. Luonnollinen liike on spontaani kuin pikkulinnun laulun tunteidenmukaisuus. Jotkut liikkeet voivat olla isompia mutta aina psontaani liike ei ole suuri vaan pikemminkin elekieltä, tapa olla tilanteessa, elämisen tapoa. Kun löytää luonnollisen liikkeeen, se on jotakin elekielisen tunneilmaisun ja tähänkin blogiin kopioimani liikkumistapaohjeen tienoilta. Lisämallia saa liikunnallisesti taitavilta: olen katsellut akrobaatteja videolta ja yrittänyt oppia siitä edes jotakin sekä näyttävästi liikkuvia eläimiä ja yrittänyt oppia eläinten hahmotustavasta, joka on taiteen ja uskonnon tyyppinen, sekä niiden taitavasta tanssimaisesta liikkumistavasta; kaipa tuo ajan myötä on vaikuttanut aika paljon. (Tältä pohjaölta, kun harjoittelee luonnollista näyttävää liikkumista, se ei ole musiikin mukaan vaan kokemuksen "musiikin" mukaan ilman että on jokin kaava, kappale tai vanha idea, jota toistaa.)