Luonnollisesta liikkumistavasta

Viime aikoina minun ei ole tullut paljon liikuttua, mistä lie johtunutkaan, mutta olen yrittänyt käyttää sen hyväkseni liikkuakseni paremmalla laadulla sen, mitä liikun, ja vakiinnuttaakseni nuo paremmat liikkeen, liikkumisen ja mielentilan ja kehon yhteyden hahmotustavat tavalliseksi liikkumistavakseni. Luulen, että ihmisten liikunnallisten lahjojen puute johtuu liiasta koulumaisuudesta, koulun kaavamaisuudesta ja robottimaisuudesta sekä siitä, ettei liikuta luonnollisesti mielitekojen mukaan vaan kaavamaisesti. Liikkeitä, mielentiloja ja tunteita sekä niiden ilmaisuja ei saisi arvostella eikä pyytää toistamaan mekaanisesti, sillä silloin niistä tulee keinotekoisia, luonnottomia ja lättäniä, hengettömiä. Vaan pitäisi keskustella vain tekemisistä ja elämäntilanteista, nbiin luonnollinen elekieli saisi tilaa. Luonnollinen liike on spontaani kuin pikkulinnun laulun tunteidenmukaisuus. Jotkut liikkeet voivat olla isompia mutta aina psontaani liike ei ole suuri vaan pikemminkin elekieltä, tapa olla tilanteessa, elämisen tapoa. Kun löytää luonnollisen liikkeeen, se on jotakin elekielisen tunneilmaisun ja tähänkin blogiin kopioimani liikkumistapaohjeen tienoilta. Lisämallia saa liikunnallisesti taitavilta: olen katsellut akrobaatteja videolta ja yrittänyt oppia siitä edes jotakin sekä näyttävästi liikkuvia eläimiä ja yrittänyt oppia eläinten hahmotustavasta, joka on taiteen ja uskonnon tyyppinen, sekä niiden taitavasta tanssimaisesta liikkumistavasta; kaipa tuo ajan myötä on vaikuttanut aika paljon. (Tältä pohjaölta, kun harjoittelee luonnollista näyttävää liikkumista, se ei ole musiikin mukaan vaan kokemuksen "musiikin" mukaan ilman että on jokin kaava, kappale tai vanha idea, jota toistaa.)