Tää nyt on ihan muusta, mutta tuli mieleeni, että valkoapila, jonka voi kylvää kai aika aikaisin keväällä tavallisen nurmikon päälle siemenistä, on aivan taivaallisen ihana kulkea paljain jaloin, pehmeä kuin sametti, kukatkin pehmeitä ja pyöreitä, vähän kuin luksusmatto. Kukkaniityllä käveleminen tuo mieleen sanonnan "kuin ruusuilla tanssisi" mutta ilman piikkejä. Ja nättikin valkoapila on eikä niin korkeaksi kasva.
Puna-apila sen sijaan kasvaa korkeammaksi kuin nurmikko ja sen varret tuntuvat jalkojen alla kuin isompien kasvien varret, ja kukat samoin. Se ei ole samassa mielessä nurmikkokasvi.
Valkoapila kasvaa vähän korkeammaksi kuin leikattu nurmikko, mutta on kiva kävellä ja pehmoisen nätti kukkiessaan. Kestää ruohonleikkuuta, mutta silloin menettää kukat joksikin aikaa.
Ruotsalaista valkoapilaa näkyi olevan tuo, mitä joskus kylvin pihalle, Savonlinnasta ostettua keväällä 2010.
Mutta meillä oli lapsuudessa kotona pihalla jotakin valkoapilaa, muttei se niin kiva ollut vaan kai vähän karhea ja kutitti jalkoja ja sen seassa jossakin oli neulasia eikä niin ollut hyvä kävellä. Oli 1970 - 1980-luvuilla Helsingissä. Tanssista olin silloin kovin kiinnostunut, olisin halunnut tanssijaksi tai atansiinopettajaksi sitten aikuisena. Lapsuudenmuistot apilasta ovat kai usein kylmin taui viilein jaloin ja nuo myöhemmät Savonlinnasta omalta pihalta lämpimin jaloin lämpimältä maalta: oli tuulensuojainen loiva länsirinne talon seinustalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti