Elämän perusvirta

Jokainenhan rakastaa vain sitä, mikä oma luonto on, mikä on vääjäämätöntä ja samalla positiivista elämän perustaa, kaiken pohjaa ja perusvirtaa. Viime kädessä se on ikiaikainen luonto, susi ulvomassa kuuta, todellisuuden perusaines, se minkä varaan kaiki vielä nykyaikanakin on rakentunut, se mitä en voi välttää tunnistamasta omimmaksi itsekseni itsessäni ja mistä maailmassa en voi luopua sillä se on elinvereni. Me olemme rakenteemme puolesta yhä vielä osa Gaiaa eli Äiti Maata.

Terveen elämän tanssi vai sosiaalinen ohjelmointi

Ihminen, joka sitoutuu ihmissuhteisiinsa enemmän kuin mitä ne luonnostaan tarjoavat, joka sitoutuu oman vapautensa menettäen, ohjelmoituu ympäristönsä kaltaiseksi menettäen vapaat liikkeet, vapaan reaktiivisuuden, jolloin hänen elämästään tulee mikrotietokonemaista. Se taas joka ei sitoudu vaan toimii tilanteen mukaan luontonsa mukaan vastuuntuntoisesti vaan ei koneen kaltaisesti, tavoittaa aidon reaktiivisuudern ja vapaat tunteidenmukaiset liikket: elämän tanssin.

Luonnollista liikettä metsäpolulla

Ainoa oikea liikuntamuoto ja ihana!

On metsääsä juokseminen. Se on se kaiken liikunnan alkumuoto, jota esi-isiemme esi-isät harrastivat aikana, jolloin ihmislaji kehittyi. Siitä pitäisi siis suurimman onnen ja tyydytyksen tulla.
Mutta metsässä ei saa juosta kuin asfsalttitiellä, monotonisesti kuin kone. Metsä on aistinautinnon runsaudessa ja pikku yksityiskohtien vaihtelevuudessa loputtoman rikkauden ja onnen lähde. Siihen ei siis vboi soveltaa sitä, mitä yksitoikkoiserssa kaupunkimaisemassa liikkuessa oppii, vaan on opeteltava kokonaan uusi taidon laji.
Helpoiten oppiminen käy, kun aloittaa aivan hitaasti, hitain askelten kävellen metsäpolulla, niin että ehtii reagoida täydesti jokaisen askeleen nousuihin ja laskuihin, jokaiseen pienee epätasaisuuteen, nousta kannolle, vajoa upottavalla mättäällä, kiivetä taiten kaatuneiden puunrunkojen yli,... Alati liikunnan vaihtelevuudesta, sen uutuudenviehätyksen tuomasta nautinnosta ja metsän kauneudesta nauttien. Ajan myötyä kokemiskyky kasvaa, kulku helpottuu ja nautinto moninkertaistuu, kuntokin kasvaa...
Kokeilepa, vaan älä heti lannistu! ENSIMMÄISILLÄ KERROILLA RIITTÄÄ METRI MAASTOSSA... J aharjoitella voi kaiken ikää!

Kun jo ajateltu on, niin jää tanssi

Tanssi on olemisen perusvirta kaikilla

Jos ihmisen jakaa kahteen osaan ajatteluun ja muuhun, on tuo muu jotain sellaista kuin mielentila ja sen käytännön ilmaus, siis jotain tanssin sukua. Sama tulos syntyy, jos ajattelu sujuu ylen määrin helposti: silloin se on kokonaisuutta rasittavan valtavan projektin sijasta vain yksi teko muiden joukossa ja sen vaikutus olennaisesti sama kuin ympäröivän maiseman tiedostamisen vaikutus sillä ajattelun tehtävänä on maailmankuvan ja tilannekuvan luominen. On luultavaa, että alkuihminen on ollut kovin fiksu, että nykyihminen on vain luomiensa keinotekoisuuksien sumentama järjeltään. Sillpin jokaisen ihmisen syvin olemus ja timintatapa on aina tanssi – koulumaisuudet olemuksessa vain hämäävät silmän kuin tanssia ei olisikaan tai kuin se pitäisi keinotekoisesti luoda sen sijaan että se olisi alati läsnä oleva olemisen perusvirta.
Ajattelun opit helposti, jos otat kätesi eteesi kuin pitelisit niissä esinettä nähdäksesi sen rakenteen. Silloin syntyvä rakennekatse maisemahahmotukseen sovellettuna on yleensä erinomaista objektiivista ajattelua – sellaista vaivatonta, jonka ei pitäisi viedä tanssia pois eämästä, sillä kouumaisuuksien kopioiminen ja armeijamaisuuksien kopioiminen ovat ne tekijät, jotaka vievät tanssillisuuden pois eikä ajattelu sinällään ajattelu on elämän tanssin osa siinä missä muukin.

Olisikohan tuohon vielä lisättävä:
Älä sanallista!
Älä ole teennäinen, sillä tanssi on ihmisen aidon puolen ilmentymismuoto.
Älä ole muodollinen, koska muodollisuus on jäykkä kaava, joka korvaa elämän monimuotoisen rikauden – elämän tanssin

Tanssin alkumuoto on elämän ydin yhä vieläkin

Tanssi on mun mielestä elämän keskeisin asia tai jotakin sinne päin, jonkinlainen ydin, jonka ympärillä kaikki elämässä pyörii. Elää, kokea, liikkua, ilmaista, tuntea, reagoida, havaita, ymmärtää, tehdä, tavoitella jotakin... Kaikki tuo on fyysistä, jonkinlaista elämän, olemassaolon tanssia, jossa ei ole mitään kaavoja vaan joka on olemisen tarkkaa ilmaisua, sen tarkka vääjäämätön vastine liikekielellä. Jotenkin kaikki punoutuu yhteen juuri kropan kautta, mielentilan ja intentioiden keholliseen puoleen sidoksissa. En miellä, että siitä erillistä olemassaoloa olisi, on vain tanssi ja muu on kukkuluuruuta. Mutta tietenkin on niin, että jos on jokin toisenlainen
tanssikäsitys, niin sittenhän se ei pidä paikkaansa.