Elämän perusvirta

Jokainenhan rakastaa vain sitä, mikä oma luonto on, mikä on vääjäämätöntä ja samalla positiivista elämän perustaa, kaiken pohjaa ja perusvirtaa. Viime kädessä se on ikiaikainen luonto, susi ulvomassa kuuta, todellisuuden perusaines, se minkä varaan kaiki vielä nykyaikanakin on rakentunut, se mitä en voi välttää tunnistamasta omimmaksi itsekseni itsessäni ja mistä maailmassa en voi luopua sillä se on elinvereni. Me olemme rakenteemme puolesta yhä vielä osa Gaiaa eli Äiti Maata.