Tanssi on olemisen perusvirta kaikilla
Jos ihmisen jakaa kahteen osaan ajatteluun ja muuhun, on tuo muu jotain sellaista kuin mielentila ja sen käytännön ilmaus, siis jotain tanssin sukua. Sama tulos syntyy, jos ajattelu sujuu ylen määrin helposti: silloin se on kokonaisuutta rasittavan valtavan projektin sijasta vain yksi teko muiden joukossa ja sen vaikutus olennaisesti sama kuin ympäröivän maiseman tiedostamisen vaikutus sillä ajattelun tehtävänä on maailmankuvan ja tilannekuvan luominen. On luultavaa, että alkuihminen on ollut kovin fiksu, että nykyihminen on vain luomiensa keinotekoisuuksien sumentama järjeltään. Sillpin jokaisen ihmisen syvin olemus ja timintatapa on aina tanssi – koulumaisuudet olemuksessa vain hämäävät silmän kuin tanssia ei olisikaan tai kuin se pitäisi keinotekoisesti luoda sen sijaan että se olisi alati läsnä oleva olemisen perusvirta.
Ajattelun opit helposti, jos otat kätesi eteesi kuin pitelisit niissä esinettä nähdäksesi sen rakenteen. Silloin syntyvä rakennekatse maisemahahmotukseen sovellettuna on yleensä erinomaista objektiivista ajattelua – sellaista vaivatonta, jonka ei pitäisi viedä tanssia pois eämästä, sillä kouumaisuuksien kopioiminen ja armeijamaisuuksien kopioiminen ovat ne tekijät, jotaka vievät tanssillisuuden pois eikä ajattelu sinällään ajattelu on elämän tanssin osa siinä missä muukin.
Olisikohan tuohon vielä lisättävä:
Älä sanallista!
Älä ole teennäinen, sillä tanssi on ihmisen aidon puolen ilmentymismuoto.
Älä ole muodollinen, koska muodollisuus on jäykkä kaava, joka korvaa elämän monimuotoisen rikauden – elämän tanssin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti