Tanssi-ilmaisun oppimisesta

Tanssi-ilmaisun kuuluu olla erilainen jokaisella, koska ihmiset ovat luonteiltaan ja elämänpiiriltään erilaisia. Siksi tanssi-ilmaisua ei voi kamalan hyvin oppia matkimalla, eikä etenkään takkaan matkimalla, että kekkasimpa tässä nyt tällasen samanlaisen.
Tanssi-ilmaisu lähtee elekielestä: mitä haluan viestiä ja miten elekieleni kertoo sen. Siksi jo ihan hienoiset liikkeet mielialan mukaan luovat alkua tanssi-ilmaisun taidolle. Elekieltä on hyvä jäsennellä elämänpiirin aihepiirien ja tekijöiden mukaan: tuo hankala elämäntilanteeni näkyy tällaisena kapeutena elekielessäni tuolla kohtaa, nämä positiiviset tekoni ylöspäin yrittämisenä ja keveänä positiivisena tunnelmana käsien tienoilla ja ilmassa edessä, tämänhetkiset tekoni ovat tässä edessäni ja käsissäni, sosiaalisuuteni tuon ihmise n kanssa näkyy hänentyylisenään vaikutteena olemuksessani, jne. Silloin, jos haluan ilmaista jotakin näistä, vain korostan sitä elekielessäni, jotta muutkin näkevät sen. Ja jos haluan piilottaa jonkin asian, keskityn enemmän muihin elämänpiirini asioihin ja niiden ilmaisuun.

Lahjakkuuden oppiminen omin päin harjoitellen

Tässä blogissa on jo muutama idea siitä, mitä voisi oppia. Miten sitten harjoitellaan?
Katso blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi kaksi varhaisinta (1. & 3.) kirjoitusta taitojen ja lahjojen oppimisesta sekä 4. varhaisimmasta blogimerkinnästä Elämänohjeita koiran kuva ja sen alta taitojen harjoittelun ohje.
Tavallisesti, kun harjoittelee, tarvitsee lähtökohdaksi hyvän mielikuvan, esim. mallin, musiikista syntyvän mielikuvan tai vaikkapa videolta nähdyn hienon pätkän - tai sitten oman haaveen, jota voi vahvistaa katselemalla puita niin, että sen tuoma tunnevoittoinen elämänviisas näkemys elämästä ja maailmasta tuo syvyyttä ja tenhoa omaan mielikuaasikin.
Jos matkit mallista ja elekielesi on rento, luonnollinen ja reaktiivinen ja sinä itse vastuuntuntoinen maailmassa ja hyväntahtoinen malliasi kohtaan, niin matkiminen yleensä sujuu helposti ja minuutin tai muutaman minuutin katselun jälkeen alat jo osata jutun, olla jo kyllästynytkin vähän tuohon samaan näkökulmaan. Silloin paras matkimisaika on hetkeä aiemmin, kun viel'ä tunnet uutuudentenhoa: "Ai, tää menee näin." Jos myöhemmin muistikuvasta yrität matkia, tärkeintä on tuo elämäntapa, elämänalueisiin virittäytyminen ja niistä viehättyminen, mukaan lähteminen sekä estottomuus. Muiden tottumusten, arvojen, päähänpinttymien, omien ideoiden, järjen, muodollisten sosiaalisten vaatimusten jne. mukaan ottaminen pilaa yrityksen. beesaa vain niin saat otteen jutun ideasta. Pidemmän päälle (yli 5 min) voit yhdistää juttuun muuta tenhoavaa, muita sinuun vaikutuksen tehneitä kiehtovia juttuja, elämänviisautta ja hyvää tenhoavaa menoa.
Jos taas harjoittelet omin päin oman näkemyksesi mukaan etkä mallista oppimaasi, niin ensin hyvä tunteikas näkemys, sitten kenenkään katselematta pieni rento liike tunteen mukaan. Mitään ei saa toistaa kaavamaisesti, mutta jos tunne kiehtoo, niin sen mukaan toki saa liikkua, oikeaa näyttävää kiehtovaa tunteikasta liikkumistapaa hakien. Kun liikkuu monin tavoin, saa monta alkua, joiden antaa ajan myötä kehittyä (ks. tuon toisen blogini lahja- ja taito-ohjeet), ja vähitellen liikkeet suurenevat ja selvenevät menettämättä monimuotoisuuttaan ja rikkauttaa, tunnesisältöään ja sosiaalisia viestejään. Etsi oman tunteesi ja näyttävyyden risteyskohtia, niin saat ajan myötä kasaan jotakin esiintymiseen kelpaavaa tyyliä.

Luonnollisesta liikkumistavasta

Viime aikoina minun ei ole tullut paljon liikuttua, mistä lie johtunutkaan, mutta olen yrittänyt käyttää sen hyväkseni liikkuakseni paremmalla laadulla sen, mitä liikun, ja vakiinnuttaakseni nuo paremmat liikkeen, liikkumisen ja mielentilan ja kehon yhteyden hahmotustavat tavalliseksi liikkumistavakseni. Luulen, että ihmisten liikunnallisten lahjojen puute johtuu liiasta koulumaisuudesta, koulun kaavamaisuudesta ja robottimaisuudesta sekä siitä, ettei liikuta luonnollisesti mielitekojen mukaan vaan kaavamaisesti. Liikkeitä, mielentiloja ja tunteita sekä niiden ilmaisuja ei saisi arvostella eikä pyytää toistamaan mekaanisesti, sillä silloin niistä tulee keinotekoisia, luonnottomia ja lättäniä, hengettömiä. Vaan pitäisi keskustella vain tekemisistä ja elämäntilanteista, nbiin luonnollinen elekieli saisi tilaa. Luonnollinen liike on spontaani kuin pikkulinnun laulun tunteidenmukaisuus. Jotkut liikkeet voivat olla isompia mutta aina psontaani liike ei ole suuri vaan pikemminkin elekieltä, tapa olla tilanteessa, elämisen tapoa. Kun löytää luonnollisen liikkeeen, se on jotakin elekielisen tunneilmaisun ja tähänkin blogiin kopioimani liikkumistapaohjeen tienoilta. Lisämallia saa liikunnallisesti taitavilta: olen katsellut akrobaatteja videolta ja yrittänyt oppia siitä edes jotakin sekä näyttävästi liikkuvia eläimiä ja yrittänyt oppia eläinten hahmotustavasta, joka on taiteen ja uskonnon tyyppinen, sekä niiden taitavasta tanssimaisesta liikkumistavasta; kaipa tuo ajan myötä on vaikuttanut aika paljon. (Tältä pohjaölta, kun harjoittelee luonnollista näyttävää liikkumista, se ei ole musiikin mukaan vaan kokemuksen "musiikin" mukaan ilman että on jokin kaava, kappale tai vanha idea, jota toistaa.)

Tanssi-ilmaisu

Olen ollut ihan nuoresta pitäen kiinnostunut tanssista haaveillen tanssijan ja tanssinopettajan ammateista.
En liene ollut kovin vanhga, kun påääsin käymään sepän pajassa: ihania kimmeltäviä kiharia metallilastuja ympäriinsä. Ojensin käteni niitä kohden, mutta vanhempani nostivat minut pois, koska ne olivat teräviä ja niihin tarttuminen olisi voinut tehdä haavan käteeni. Katsottiin, kun seppä teki jotakin työtä: "Ja nyt käytetään leikkuria, varokaapa, ota kädet pois!" Niin nuori olin, etten ollut tottunut moisiin itsehillintäsuorituksiin, jotenkin tajusin, että itsehillinnällä käsieni liikkeiden rajoittaminen turvallisille alueille otti pois luonnollisen tunneilmaisuni, halni tarttua kiehtoviin esineisiin, mennä lähelle kiinnostuksenkohteita jne., mitä luonnollinen tunteidenmukainen liikkuminen olisi. Ehkä se leppeys, mitä lämpimänä kesäpäivämä on liikkeissä, on se, miten tunteita luonnostaan pitäisi n'äun aikuisena liikkein ilmaista, jos on tanssin oppimisesta kiinnostunut: juuri tunneilmaisusta!

Käytä vain taitavimpia taitomalleinasi

Lainaus Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
"
Miksei energisyytesi sitten näytä kuvastelevan harrastuneisuuttasi ja sitä, miten paljon nautit kunkinlaisesta tekemisestäsi? Voit olla sosiaalistunut eri ihmisten (ja eläinten) seuraan eri asioissa. Ikävälle alalle sinut kentyies saa vain sen innokkain kannattaja, mistä saat innokasta energistä tyyliä sillä alalla, kun taas mukavalle alalle suostut seurassa kuin seurassa ja oikein hyvin, jos tuttu vain on sitenkin harrastunut, joten mukavalta alalta tuppaat saamaan vaikutteita plääh en mä viitsi -tyylistä. Tarttis varmaan diggailla mukavien alojen supertähtiä vakituisesti (Pane merkille mikä on sinua pariehdokkaina kiinnostavien mukavien alojen harrastajien todellinen nykyinen taso käytännössä, sillä siitä saat paljon vaikutetta. Vertaa sitä ikävän alan supertähtien tasoon, josta myös saat vaikutetta ja joka tasoero johtaa sinut ammatiksesi ikäville aloille.) ja ikävillä aloilla pyrkiä arjen realismiin siinä, mitä se työ todellisuudessa on tavallisen hepun kohdalla, jollei ole edes siten harrastunut tai ei ainakaan niin paljoa.
Sama juttu toisten kohdalla maalaa nämä sinun asenteellasi, tekemisentavallasi ja puhdilla oleviksi - samaan aikaan, kun sosiaalinen samanlaistaminen tekee sinut heidän asenteellaan olevaksi ja heidän tavallaan harrastuneeksi, jolloin et saa oikeuksia haavealoillesi mutta joudut heidän mielitekemisiinsä, ja sama käy heille sinun tekemistesi suuntaan. Ilmeisesti ei siis kannata samanlaistaa sellaiseen seuraan päin, jonka vaikutus ei käytännössä vie sinua haavealoillesi pysyvän harrastuksen ja työn merkeissä, ei siis esim. ihmisiin, jotka ääneen lausutuilla mielipiteillään tukevat jotakin muuta kuin mielialojasi, sillä ulkonäkö ja hetkellinen suuntautuminen voi tähän tapaan antaa väärän kuvan heidän harrastuneisuudestaan ja tekemisentapansa sopivuudesta eri aloille. Tarttee kiinnittää huomiota siihen, mitä muut lisäilevät näkökulmaasi - ja ovatko vain sosiaalisuuttaan ottaneet moisia selville sinun harrastuksistasi.
 Tässä tuo sana "supertähti" ei selitä tätä juttua muille vaan se, millaisesta taitotasosta otat mallia tuon alan ammattilaisten mittapuulla: Ö-luokasta ammattiin aikovien joukossa vai parhaasta ammattilaistasosta koko maailmassa: kumman tekemisentapojen ja arvojen myötä opit niistä seurauksena olevcan vastaavan taitotason! Sipertähden kuuluu olla taitomalli ja elämänasennemalli, kun taas puolisoehdokas on vain samanmielistä sosiaalista seuraa, muun ystävyyden ohessa yhdessä diggailette supertähtiä, joiden taidot teitä kiehtovat."

Näin opit laatimaan koreografioita tanssiin

Sellainen huomaavaisuus ja sosiaalisuus kuin puutarhakutsuilla ruokia pöytään kantaessa väkijoukon läpi leppoisasti on yhtä aikaa liikunnallinen ja tunteidenmukaisella tavalla reaktiivinen. Hetken huomiosta syntyy liike ja sen tapainen liiketyyppi: koreografian palanen, erilaisia eri hetkinä. Tuollainen mielentila auttaa luomaa luonnollisen liikkeen ja tunnevireen variaatioista liike"kaavoja" lyhyiksi koreografioiksi.

Mihin tanssitaidon oppiminen pysähtyy

Usein tuntuu tanssitaidon oppiminen junnaavan paikoillaan aika pitkälti, vaikka haaveissa olisi kovinkin hyvä tanssitaito ja itsellä motivaatiota yrittää tosissaan oppia tanssia. Usein oppii kurssilla askelia opettajan perässä ja sitten jos omin päin myöhemmin toistaa niitä, niin ne ovat irrallisia palasia, eivätkä yleisen taitotason korotus tuolle tasolle.
Luulen, että tanssin oppiminen ei pysähdy henkilökohtaisten edellytysten puutteeseen eikä kai harjoituksen vähäisyyteenkään vaan siihen, että samaistumisryhmä ja mallina toimivat edistyneemmät tanssijat eivät ole oikein valittuja. Usein samaistutaan saman verran harrastaneisiin samoilla kursseilla kävijöihin ja otetaan mallia pidempään harrastaneista. Mutta tanssin harrastajia on monenlaisia ja olisi tärkeää ottaa mallia juuri suunnilleen omantyylisistään, koska muuten korvaa toisen tanssimallin omalla tavallisella tyylillään jotenkin ajattelemattomasti, "koska se on miusta parempi" eikä niin, että olisi juuri nyt miettynyt, mikä tällä omalla tyylilläni tehden on paras oppi minulle nyt, paras taitotason, johon n'äillä minuuteilla yllän, ja miten saan tuon opin pysyväksi.
Tanssin harrastajat pitäisi mallin ottamisen ja samaistumisryhmän etsimisen tarkoituksessa jaotella summittain asteikolla kuiva vai rehevä tyyli. Tällä tarkoitan ihmisen oman ymmärryksen suosimaa tyyliä, jota hän käytännössä tavoittelee tekemisissään ja josta haluaa oppia taitoja, eikä muuta kenties jollain lailla osattua tai matkittua, jonka pohjalle ei kuitenkaan rakenna omia mietteitäänja taitojaan. Kuivat ja rehevät tekevät eri tyylillä. Heidän ymmärryksensä rehevyyden käyttömahdollisuuksista on eritasoinen. Rehevän ajatus on moniperspektyiivinen kokemuksellinen, kun taas kuivan vähän kuin tietokonetta ohejlmoivan tai vikuria hevosta ohjastavan. Rehevä lisää kokemukselisuutta ja saa siitä ymmärrykselleen vankan pohjan, kun taas kuiva tarvitsee jäyhää tyyliä ymmärryksensä tueksi ja karsii rehevyyttä pois. Siksi he ovat ikään kuin erikieliset siinä, millaista heidän taitonsa on. Mallia voi ottaa erityylisestä, mutta yleensä se ei pysy muistissa eikä siitä tule perustaa, jolle oman taitonsa ja ymmärryksensä rakentaa. Omantyyliset ovat kuin omankieliset: heiltä otettuun malliin voi omia tekojaan pohjata tarvitsematta tulkata ihan erilaiselle tyylille, tarvitsematta sanoa pyh ei noi taaskaan ymmärtäneet mitään olennaisuuksista pelkkää höttöä vaan tai pelkkää kireyttä vaan. Ei kumpikaan ole höttö tai kireä omalla tyylillään. KIreä etsii järkeä ja useimmiten hötöltä näyttävä osaa tunneviisauden varassa paremman taidon kuin kireä.
Et voi siis sanoa: "Hän on tanssissa pidemmälle ehtinyt. Ota hänestä mallia. niin opit." vaan vain "Hän on tanssissa omantyylisesi. Ehkä opit häneltä. Mutta älä tuolta kopoi kuin korkeintaan kokeeksi vain, sillä hän rakentaa taitonsa eri pohjalle."

Balettia vai tanssia omin päin?

Kesä on täällä Savonlinnassa oikeastaan jo loppunut ja nyt on viileämpi, vaikka on vasta elokuu, mutta kesä on hyvässä muistissa ja mietin, että mitä, jos liikkuisi vähän koppakuoriaisen tunteikkaaseen tapaan, venyttelisi kuin ihminen auringossa luonnon helmassa ja oppisi täysin tunteidenmukaista ja luonnollisia ratoja kulkevaa liikkumista niin, toisi hyvän olon ja olisi kaunista ja näyttävää. Ks. liikkumistapaohje jostakin tästä blogista aiemmin. Ajattelin, jos siten oppisi tanssimaan, kovin kauniisti ja näyttävästi ja liikunnallisia lahjoja korottaen. Vertailun vuoksi vilkaisin paria youtubevideota baletista ja oi ei, ei ollut ollenkaan matkimisen arvoista enää tämän jälkeen. Menneisyyden ihmiset olivat enemmän teknologiauskoisia ja ruutumallisia kuin nykyiset ja niin balettikin näyttää siltä kuin luonnollisuutta vierastavat ihmiset olisivat lähteneet kehittämään ensi kuvaa siitä, mitä luonnollisuus voisi olla. Paljon paremmin langanpäästä saa kiinni, jos vaikka lukee tuon liikkumistapaohjeeni. Liitän sen tähän:

"Harjoittelusta
Tässä laatimani paljon onnellistuttava kaikille sopiva liikunnallisia lahjoja kasvattava ohje:
"Do not make plans about how to move but decide each second and each fraction of a second anew what right now feels like the best idea about where to move, how to move, in which style, in which attitude, in which mood, with how much eager interest and quickness resulting from that or relaxed awareness or emotionally motivated force,... So you change all the time, your plans change and you learn to pick each fraction of a second just the things that you like best right then to be your goalsetting right then in practice in your movements. So you feel happy and fulfilled. Be wary of boredom and habits."
Ehkä tusinan urautumattoman kokeilukerran tuoman kokemuksen myötä tämä liikkumistapaohje yleistyy elämänohjeeksi muille elämänaloille ja auttaa Sinua yltämään jatkuvasti parhaimpaasi, tai ainakin melkein. Et siis jää käytännön olosuhteittesi sanelemalle laatutasolle, vaan yllät haaveenasi olevaan tyylilajiin arjessasi.
 (Lisää onnellistuttavien elämäntapojen ohjeita blogissani http://happinesstipsblog.blogspot.com .)"

Luonnosta mallia

Tiedätkö, miksi tianen laulaa titityy mutta peipponen kauniin koristeellisesti? Tiainen asuu talvet kaupungissa ja katselee taloja laulaessaan, kun taas muut linnut ovat tottuneet luonnon monimuotoiseen aistirikkauteen, josta saavat värin lja muodon auluunsakin.
Vanhan tarun mukaan hauki voi täyttää toiveesi, jos niin haluaa. Miten se on mahdollista? Hauki elää rikkumattomassa luonnonympäristössä, jossa kalanpyydys, johon se joutui, on ainoa ihmisen rakennelma, luonnottomuus koko sen elämän ajalta. Kun saa rauhassa seurata oman luontonsa käyttöohjetta, kasvaa viisaammaksi ja taitavammaksi tavalla, joka on yhteinen kaikille elollisille ja joka on sovittunut yhteen oman asuinmaan ihmiskulttuurin ja ihmisten ja eläinten välisten vaistmaisten kommunikaatiotapojen kanssa. Minkä hauki osaa, voi se pienessä määrin opettaa ihmisellekin, jos haluaa ja jos ihminen sen hetken aikaa kykenee kokemuksellisessa muistissaan muistaamn, ja niin on hauki tai ampiainen niityllä tai pikkulintu oksalla, puu tai kukka antanut taitolahjan ihmiselle.
Tanssin oppimisen pysähdyttää, jos ajattelee, että täm'ä nyt sitten olisi tanssia, sillä silloin saa esikuvikseen tarinankerronnan kaltaisesti puppua tuottavat ihmistanssijat. Oman tanssin oikeat esikuvat ovat eläiunten ulkonäkö, eläinten kommunikaatiotavat ja terveet ikiaikaiset sydäntä koskettavat elämäntavat.

Uni

Näin unta, että olin jonkinlaisella tanssitunnilla ja otin mallia tatuoidusta balettitanssijasta. Syntyi jonkinlainen oma tanssi. Herättyäni ihmettelin, että kuinkas tuo, kun en mistään ideasta saanut kiinni. Peilin edessä tanssiliike näytti jonkinlaiselta laihan tanssimalta lihavan "en mä viiti"-tanssilta. Mieleeni jäi kaihertamaan, että niin baletti yleensäkin - haaveilevatko laihat balettitanssijat ruuasta? Kun olen itse omin päin oppinut jotakin tanssista, ei tuollainen jaksa enää kiinnostaa, kun on kauniimmat liikkeet itsellä. Katsoin, kun lemmikkikoirani tepsutti huoneen poikki ja hypähti vaivattomasta päänsä korkeudelle: miten kuniit liikkeet, miten paljon parempi malli!

Avaramman näkökulman myötä oppiminen

Lapsesta asti olen kaivannut jotakin tanssin elämänviisautta näkökulmani osaksi, ymmärrykseni olennaiseksi osatekijäksi. Vuosi sitten kevättalvella opin, että hyväntuulisen toimeliaalla tuulella, kun on ystävällisen sosiaalinen pikkulintujen kanssa, syntyy liikkumistapa, joka on se "tanssi", tanssin alkumuotoko, jota olen aina etsinyt. Sen jälkeen en ole enää ollut niin kiinnostunut tanssista, mutta olen oppinut tanssista paljon enemmän kuin koskaan ennen. En mitään kokonaista tanssia vaan muutamia näkemyksenpalasia, jotka vaikuttavat alulta parempaan taitoon, sellaiseen kuinb aiemmin arvioin ammattitanssijoilla olevan. Nyt erona vanhaan tuntuu olevan, että tanssiharrastus nivoutuu yhteen muun liikunallisuudesta oppimisen kanssa. En ole käynyt tanssitunneilla vaan opetellut näkemyksenpalasia, joista voisi aueta tansiitaito ajan myötä. Koululiikunta oli aivan vääränlaista: suorakulmaisia muotoja ja muita kokonaan keinotekoisia hahmotustapoja kuin konetta liikuttaisi eikä elollista olentoa tunteineen ja tuntemuksineen. Siinä vieraantui oikeasta liikkumistavasta ja oikeasta tavasta oppia liikkumaan. Nyt olen yrittänyt oppia oikealle tuntemusten ja positiivisten tunteiden ohjaamalle tielle takaisin ja se on ollut valtavan antoisaa ja liikunnallisia lahjoja kasvattavaa. Esim. punnerruksen sijasta olen kävellyt neljällä tassulla eripituisia askeleita ja eri hengessä, ollut mahdollisimman muotoa muuttavainen ja apinamaisen hyä liikkumaan sikäli kuin olen osannut. Näin vääränlainen muototaju aukeaa luontevaksi liikkumisen luonnollisten mahdollisuuksien ja luontevien reittien sanelemaksi uudeksi laajemmaksi tavattoman antoisaksi liikkumistavaksi, jossa joka askel on erilainen ja kaikessa tavaoitellaan hyvää elämänviisaudesta syntyvää tyyliä ja onnellista oloa. Liikkeistä on tullut kauniita, luonnollisia ja alati vaihtelevia kuin luonto ikään. Jotakin, mitä etsin tanssista, olen näin löytänyt, ja se jokin saa tanssista oppimiseen paljon puhtia, tekee kaiken paljon helpommaksi ja tenhoavammaksi.

Oma harjoitus

En ole aikoihin liikkunut muuta kuin käyttänyt koiriani kävelyllä ja liikkumisenhalu on alkanut olla jatkuva haaveilun kohde. Tänään sitten liikuin huvikseni jotakin, mitä mieleen pälkähti, vähän niin ja vähän noin ja hämmästyksekseni siitä tuli vaihtelevainen tanssi. Tanssiliikkeet olivat vielä aihioita mutta sellaisia, joista kokemuksesta tiedän oppivani. Huvikseni tulin kokeilleeksi mielentilan mukaista liikettä, kaunista ja hienotunteista. Mielentila näytti kääntyvän tanssiksi siksi, että olen niin monesti mielessäni muodostanut kuvaa siitä, miten tanssia, ja nyt vain liikuin nuo rakennuspiirustukset oppainani. Vähän sitä, vähän tätä, jotta oppisin kerralla monta asiaa eikä vain yhdenlaiset liikkeet.

Olen usean kerran aiemminkin kokeillut jotain tuonsuuntaista, mutta päätynyt jotenkin jäykempään tulokseen. Nyt oli mielentila tuohon sopivampi. Katsoin eilen Suomen suroviisukarsinnan ja olin ihan pihalla, että miten tuollaisia kappaleita. Niin sitten tänään mietin, että kun en kerran ymmärrä maailmasta mitään, niin istun vain kotona ja jumppaan vaikka itsekseni. Jäivät kaikki hienoudet ja koko maailmankuva pois ja niin kai keskittymiseni oli tänään jokseenkin täydellistä verrattuna tavalliseen päivään. Ilmeisesti etenkin koulutettu maailmankuva, koulutuksen mukainen ajattelutapa sovellettuna muuhun ja uutisista yms. tuttu tärkeyttään liian kireä meininki pilaavat liikkeet, joiden pitäisi nousta luonnollisesta eheästä tunnelmasta, jossa on keskitytty vain liikkumiseen, tunnelmalliseen mielentilaan, jota haluaa tanssin kuvastavan, ja liikkeiden oppimiseen sekä hienotunteiseen sosiaalisuuteen.

Ymmärryksen piirin mitta

"liikkeissä meillä on vaistomainen tilannetajumme ja niinpä niiden variaatiomahdollisuudet ovat ymmärryksen piirin mitta."

Ikä ja tanssitaito

Kun ihan nuori lapsi liikkuu, se on sekoitus luonnollista hahmotustapaa ja yksinkertaisia palikkamallisia järjen ohjeita, jotka kouluiässä koulun ajattelutapojen vaikutuksesta muuttuvat vielä typerämmiksi epäliikunnallisemmiksi. Koululiikunnasta muista, että kädet piti punnertaessa pitää 90 asteen kulmassa: minne muualle kuin tietokoneiden rakentamiseen sopii tuollainen ohje, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä on itselle hyvä liikkumistapa ja ylipäätään viisas hahmotustapa liikkuessa?! Tanssitunnilla opetetaan liikkeitä, mutta kokemattomalle ne jäävät matkimisen tasolle kuin näyttelemisen yrittämiseksi. Elämänkokemuksen lisääntyessä muistaa elämänkokemuksestaan tunnelmallisia hetkiä, jolloin on liikkunut jotensakin samaan tapaan, ja niin muoto saa hengen. Enää ei opetellakaan matkittuja kuvioliikkeitä vaan jotakin kivojen hienojen meininkien kirjoa, joka tuo mukanaan luonnostaan hyvän kauniin ja komean liikkumistavan. Elämänkokemuksen vielä lisääntyessä tunnistaa liikeistään ja mielentiloistaan tunnelmalliset tenhoavat elementit ja hetket, jotka ovat erityisen tenhoavaa vahvasti kokemuksellista elämistä, antoisimmat liikkumiskokemukset, ja tunnistaa niiden yhteyden tanssiin, miten tanssi on sellaisista hetkistä syntyisin ja saa niistä kauneutensa ja tenhoavuutensa. On syntynyt ihmisen oman elämän tanssi, yhtä vaihtelevainen kuin elämän koko kirjo sosiaalisine kohtaamisineen ja erilaisine enimmäkseen fyysisine tekemisineen, jonkinlainen tanssin alkumuoto kai ja sen kiehtovuuden lähde, myös urheilullisten lahjojen ja liikunnan miellyttävyyden lähde.